Sadetta

Ihanaa, kun lähiaikoina ollaan saatu sadetta runsaasti. Kaivo on täyttynyt ja sadevesi tynnyrit ovat täynnä, kyllä näillä vesillä kastellaan pitkään! Kasvu näyttää lupaavalta niin kasvihuoneissa kuin lavatarhassakin, puhumattakaan ruukuista. Kesäkurpitsat ovat räjähtäneet kasvuun ja alkaneet tuottaa satoa. Poikakukkasista sen sijaan on hieman pulaa, mutta toivotaan ensimmäiset kaksi pölytys yritystä onnistuneiksi! Millään ei malttaisi odottaa, että pääsee tekemään aivan super herkullista salaattia, mutta vielä joutuu tovin jos toisenkin odotella. Toki odotus on kova myös muihin kesäkurpitsa herkkuihin, mutta tuota salaattia ei voita kyllä mikään.

Jos vielä palataan hetkeksi tuohon sadeveteen, niin mainittakoon, että ilman kevään kuivuutta olisimme olleet helposti omavaraisia siinäkin. Mutta kuivuus tuli ja kaivo tyhjeni. Se pisti miettimään tulevaisuutta. Pitäisikö satsata toiseenkin kaivoon, vaikka yhden kaivon hinnalla kastelisikin vuosia vesijohtovedellä? Sitä pitää nyt tosissaan pohtia.

Tomaatit ovat ottaneet hurjan kasvupyrähdyksen kasvihuoneessa ja toiveikkaana odottelen satoa, vaikka melko myöhään menikin istutus. Nyt vasta aloittelevat kukkimaan. Tukinarutkin tuli viriteltyä hieman turhan myöhään ja rungot ehtivät vähän mennä mutkalle, mutteivat kuitenkaan älyttömästi. Jotenkin edellisien vuosien epäonnistuminen kuitenkin kalvaa mieltä ja sato haaveet ovat ihan minimissä. Johtunee ehkä kyllä siitäkin, että saattoipa pienessä ajatuskatkossa pohjalle päätyä kompostia, jossa saattaa olla pieni perunarutto riski... Tämähän oli oikein hyvä muistaa vasta siinä vaiheessa kun mullat oli jo päällä. Mutta nyt vaan toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Aika näyttää miten käy.

Etupihan pergola on edelleen keskeneräinen. Aitakin pitäisi tehdä loppuun ja siihen roskiskatos. Tehtäviä riittäisi, mutta aikaa ei. Töissäkin pitäisi välillä käydä. Mansikat kaipaisivat nopeasti verkkonsa. Ehkä se tästä taas lähtee parempaan suuntaan. Ollaanhan sitä kuitenkin aika paljon saatu jo tämän kesän aikana tehtyä! Vaikkei se siltä tunnukaan. Leipäkin uhkaavasti vähenee pakastimesta. Vaatteet alkavat jäädä vanhimmalla pieneksi ja ompelullekin pitäisi löytää aikaa. Hetken päästä alkaa jo ihana säilöntä aika ja sekin vie suuren osan käytettävissä olevasta ajasta. Kyllä sitä vain välillä saakin ihmetellä mistä sen ylimääräisen ajan löytää, että saisi kaiken tehtyä. Mutta onhan tässä vielä vuosia aikaa, tämmöisenä malttamattomana ihmisenä kaikki olisi vaan niin kiva saada nyt heti :)

Raparperimurumuffinit

Raparperit ovat kasvaneet vauhdilla pihan laiton lomassa enkä ole aikaisemmin ehtinyt tätä herkullista satoa hyödyntämään. No eihän siitä nytkään lähtenyt kuin kolme vartta, mutta parempi sekin on kuin ei mitään! Näistä tuli todella herkullisia. Ja koska neitosilla on ollut tapana tulla ja halata oikein kunnolla kun äiti on onnistunut jotain hyvää tekemään, ei nämä muffinit tuottaneet senkään saralla pettymystä. Huokauksia vain kuului syödessä :)

Ohjeesta tulee noin 18kpl normaalin kokoisia muffineita. 

Raparperimurumuffinit

Pohja

3 munaa

2 dl sokeria

100 g voita

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilja sokeria

1/2 rkl kardemummaa

3/4 dl maitoa

4 dl raparperia pieninä paloina

Muruseos

75 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Sulata voi ja anna jäähtyä. Laita paperiset vuoat muffinipellille. Kuori ja pilko raparperit. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sekoita puolet jauhoista vaahtoon. Lisää voi ja sekoita huolellisesti, mutta varovasti. Sekoita loput jauhot ja lopuksi vielä maito ja raparperin palat. Jaa taikina vuokiin ja valmista muruseos.

Sekoita jauhot, hiutaleet ja sokeri keskenään. Lisää kylmä voi ja nypi sormilla murumaiseksi. Lisää jokaisen muffinin päälle kasa muruseosta. 

Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla noin 25-30 minuuttia. Jäähdytä muffinit ritilän päällä ilman peltiä.