Eläimiä

Kesän pienimmät kaverit kasvavat hurjaa vauhtia ja pääsevät toisinaan valvotusti ulkoilemaan. Aitaus ei mitenkään erityisen hääppöinen ole, joten todellakin vain valvotusti ulkoillaan. Ehkä seuraavaksi vuodeksi saadaan kyhättyä kunnon kesäkanala ja kesäpupula. Toisaalta kumpiakin saisi olla useampi, että saadaan kerralla ulos enemmän porukkaa kuin vain yhdestä häkistä. Mutta yksikin on parempi kuin ei yhtään! Toisaalta onhan kanalakin vielä hyvän tovin väliaikaisissa tiloissa. Talven aikana tavoitteena olisi vihdoinkin päättää minkälainen siitä varsinaisesta kanalasta rakennetaan.

Toistaiseksi suunniltemana on myös mahduttaa kanit tulevaan kanalaan, joten ihan pieni ei sekään voi olla. Haudontakone surraa tälläkin hetkellä lisäystä kanaparveen ja niidenkin suhteen on paljon suunnitelmia. Toistaiseksi ajatuksena olisi saada kolme pientä parvea aikaiseksi, joista saisi sitten tulevat siitosmunat. Toisaalta sitten taas haaveissa siintää se neljäs pieni parvi, mutta siihen ei taida vielä tilat riittää! Ehkä sitten, kun niitä tipuja tulee omista munista.. Ja toivon mukaan myös tässä vaiheessa se haudontakonekin löytyy kanalasta! Sitä varten koneessa on nyt muutamia silkkikanan siitosmunia, ne kun tyypillisesti ovat kovia hautomaan. Joskin omalla tuurilla kaikki kuoriutuvat silkit ovat kukkoja. 

Tämän vuoden haudonnat ei silti suinkaan olleet tässä. Vielä olisi toiveena saada yksi koneellinen kuukauden sisään käyntiin. Siihen koneelliseen pitää saada kääpiökochin siitosmunia, mutta myös muitakin. Se onkin sitten tarjonnasta kiinni mitä muita, mutta ihan mikä tahansa ei kuitenkaan kelpaa.

Pupuvauvat ovat nyt suloisimmassa iässä. Rapsuteltavia ja syliteltäviä. Niin ihanaa aikaa. Seuraavat poikueet tulevat vasta keväällä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Myös uros pitäisi jostain ostaa, mutta en vaan osaa päättää minkälaisen haluaisin! Tai no, kyllähän minä yhden tiedän minkä haluan edelleen, mutta valkoisesta angorasta ei tässä projektissa ole mitään iloa. Toisessa projektissa sen sijaan olisi paljonkin. Mutta nyt pitää ensin keskittyä tähän akuutimpaan projektiin. Ehkä.. 

Nyt vaan nautitaan tästä ajasta, joka kestää vain pienen hetken! Säilöntähommiin saadaan keskittyä taasen tälläkin viikolla. Härkäpavut ovat yksi tämän viikon teemoista. Ja toivottavasti myös monet muut ehtisivät kypsyä ja valmistua säilöttäväksi. 

Ihanaa säilönnän täytteistä viikon alkua kaikille! 

Sato haaveita

Kesä alkaa hiljalleen kääntyä syksyä kohden ja kaikkialla on rehevää, joskin pääosa rehevyydestä tulee rikkakasvien muodossa. Onpahan ainakin ötököille ruokaa, jos ei muuta! 

Omena 'Solnyshko' tekee komean sadon nuoresta  iästään huolimatta. Melko rajusti karsin raakileitakin, vaikka puun ikään nähden varmasti jätin liian paljon omenoita kasvamaan. Mutta kun ei vaan raaskinut karsia enempää! Nämä omenat pääsevät ensimmäisenä kokeilemaan kellarissa säilyvyyttä, tämän lajikkeen kun pitäisi säilyä hyvänä joulukuulle asti.

Haaveissa vielä muut syys-/talviomenat täyttämään kellaria. Harmillisesti toiset puutarhastamme löytyvät lajikkeet ovat vielä nuorempia, joten kellarin täyttymistä saa tovin jos toisenkin odotella.. Mutta onneksi aina saa haaveilla. Olisihan se hienoa hakea vielä keskellä talvea tuoreet ja virheettömät omenat suoraan kellarista.

Muksujen lavatarhassa kukkii unikot ja kehäkukat. Jälkimmäisten terälehtiä tytöt keräsivät kuivumaan. Osa alkaa jo kehittämään siemeniä ja niin pääsevät neidit keräämään myös omat siemenet tulevia kylvöjään varten. Varsin hyödyllinen taito sekin. 

Marja-aroniat alkavat myös hiljalleen kypsyä. Näitä käytämme lähinnä omenan kanssa hillossa. Myös smoothieen laitamme silloin tällöin pienen määrän aronioita. Pihalla on kaksi nuorta marja-aronia pensaita, joista tulee vielä melko vähän marjoja. Tontille laitoimme viime vuonna muutaman metrin musta-aroniaa, mutta se ei vielä edes kukkinut.

Raitajuuret ja porkkanat ovat komeassa kasvussa. Samoin osa purjoista on mukavan paksuja. Kyllä tätä satoa vaan yllättävän hyvin tulee, ei sitä oikein aina osaa edes ajatella, kun välillä tuntuu, ettei riitä säilöttävää! Aina riittää kuitenkin parannettavaa seuraavaan kauteen. Valkosipulit menivät niin penkin alle, että harmittaa rajusti. Varsinkin kun vasta oikeasti opittiin sitä käyttämään kunnolla. Mutta ei voi mitään, kaikessa ei vaan voi aina onnistua. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tai sitten koitetaan keskittyä niihin positiivisiin asioihin, joita on huomattavasti enemmän tällä kaudella kuin epäonnistumisia. Ja se on hieno juttu se!

Kirsikkajäätelö

Säilönnässä on monia erilaisia tapoja ja jäätelön teko voi olla yksi niistä. Se vie pakastimesta tosin aika paljon enemmän tilaa ja vaatii vähän vaivaakin. Mutta se on kaiken sen arvoista. Lisäaineetonta jäätelöä, mikäs sen parempaa!

 

Kirsikkajäätelö

6 munankeltuaista

2 dl sokeria

4 dl täysmaitoa

3 dl kuohukermaa

½ vaniljatanko

3 dl tuoreita kirsikoita ilman kiviä

½ dl vettä

½ dl sokeria

Aloita erottelemalla keltuaiset isoon kulhoon. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siitä siemenet. Kiehauta maito, kerma ja vaniljatangon puolikkaat ja siemenet paksupohjaisessa kattilassa. Nosta kattila levyltä. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Poista vaniljatanko ja kaada kuuma kermamaito ohuena nauhana keltuaisvaahtoon koko ajan vatkaten.

Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen 85 asteiseksi tai kunnes seos sakenee, nosta kattila levyltä. Seos ei saa kiehua!

Kaada seos siivilän läpi kulhoon ja anna jäähtyä. Laita jäähtynyt seos jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Tee kirsikkaseos hyvissä ajoin ennen jäätelön jäädyttämistä, voit tehdä sen myös edeltävänä päivänä odottamaan jääkaappiin. Laita kirsikat, vesi ja ½ dl sokeria kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen pari minuuttia, kunnes kirsikat ovat pehmenneet. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. 

Jäädytä jäätelöseos jäätelökoneessa, siirrä jäätelö rasiaan, kaada kirsikat päälle ja kääntele hieman sekaisin keskenään. Laita rasia pakastimeen odottamaan tarjoilua vähintään tunniksi. 

Suolakurkut

Hyvän suolakurkkureseptin metsästykseen meni pari vuotta ja toinen mokoma, että saatiin resepti myös blogiin asti! Vihdoinkin saatiin siis meidän makuun sopivat kurkut muutamien karvaiden pettymysten jälkeen! Iso osa tulee tosin tehtyä kesäkurpitsasta, sen helppouden takia. Eihän se aivan yllä avomaankurkkujen tasolle, mutta hyvää joka tapauksessa. Jospa mekin joskus hukuttaisiin kurkkuihin!

Suolakurkut

1kg kurkkuja

Nippu tilliä

Mustaviinimarjan lehtiä

10cm pala piparjuurta lastuina

8 dl vettä

4 dl etikkaa

½ dl suolaa

2 rkl sinapinsiemeniä

15 valkopippuria

3 dl sokeria

Laita purkit kuumenemaan esimerkiksi uuniin 100 asteeseen vähintään 30min. Keitä kannet/tiivisteet kattilassa runsaassa vedessä. 

Lado kurkut halutussa muodossa purkkeihin kerroksittain tillien, mustaviinimarjan lehtien ja piparjuuri lastujen kanssa. Jätä jonkin verran tillejä päällimmäistä kerrosta varten. Laita vesi, etikka, sokeri, suola, pippurit ja sinapinsiemenet kattilaan. Keitä hetken aikaa ja kaada liemi kuumana purkkeihin. Sulje kannet heti. Anna maustua pari viikkoa ennen käyttöä. Vähempikin riittää, mutta sen parempaa mitä kauemmin.