Keskimmäinen tyttö lähtee huomenna eskarin polulle. Reppu ostettiin jo hyvä tovi sitten, mutta penaalin sai äiti tehdä. Ja sehän saatiin tehtyä näinkin hyvissä ajoin kuin päivää ennen ensimmäistä koulupäivää! Ehkä vielä joskus uskaltaudun kokeilemaan myös sitä repun ompelua, mutta nyt saa ostettu mennä niin pitkään kuin kestää. Ihmettelin hieman kun neiti ei kinunnut kaupasta penaalia, kuten isosiskonsa viime vuonna. Sain kuitenkin tehdä myös hänelle lopulta penaalin, kun sopivat kankaat löytyi.
Neiti M oli lopputulokseen ilmeisesti hyvin tyytyväinen, kun kysyin olisiko kuitenkin ollut kivempi ostaa kaupasta penaali. Vastaukseksi sain, ettei kaupasta saa näin hienoa :) Se jos mikä lämmittää tämän äidin sydäntä!
Ajattelen, että myös ompelu on omalla tavallaan omavaraisuutta. Vaatteiden ompelu uusista kankaista ei ehkä kovin ekologista ole, mutta kestävyys ja laatu on aivan eri asia kuin halpatuotantomaissa valmistetuissa vaatteissa. Korjaaminen ja jatkojalostus sen sijaan ovat taloudellisesti erittäin kannattavia sekä myös ekologisesti katsottuna erittäin suotavia toimenpiteitä.
Harmikseni emme voi ikinä olla omavaraisia materiaalien tuotannossa, mutta angorakanien hankintaa olemme jo pitkään harkinneet. Eihän sitä villaa niistä pienellä määrällä isoja kasoja tule, mutta näkisin, että pienikin määrä on parempi kuin ei mitään. Olisi myös ihana päästä opettelemaan kehräämistä. Tykötarpeita olen sitä varten aina katsellut sillä silmällä, mutta ostamaan en toistaiseksi ole vielä ryhtynyt.
Perinteisiä käsitöitä haluaisin opetella tulevaisuudessa enemmänkin ja varsinkin kasvivärjäys kiinnostaa erityisen paljon. Ehkä vielä joskus pääsen kokeilemaan sitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti