Pienikin omavaraisuus

Kesä lähestyy toisaalta vähän turhankin nopeasti. Pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka ja mitä! Energiaa sen sijaan ei löydy tarpeeksi hoitamaan kaikkia askareita, mutta jospa tuo lisääntyvä valo kohta jo vähän auttaisi.

Esikasvatuksessa toistaiseksi on vain chilit, paprikat, pesusienikurkut ja purjot. Viikonloppuna tehtiin vähän uusinta kylvöjä chileille ja paprikoille. Mies oli sitä mieltä, että tänä vuonna olisi kiva saada pakastin täyteen paprikaa. Joten lisää taimia siis tulemaan. Yleensä en maaliskuussa enää niitä kylvä, mutta toisaalta samapa se on laittaa ne vasta nyt itämään, kun kaikki kasvit koitetaan kuitenkin talvettaa. Mikä onni onkaan tuo tarpeeksi lämpimänä pysyvä valoisa tila. Aurinko lämmittää tilan päivisin jo hellelukemiin. Ei kuitenkaan vielä liian kuumaksi. Aurinkoisina päivinä saa pienen varaslähdön kesään. Niin ihanaa!

Edistystä on tapahtunut tammikuusta jonkin verran. Lasten vaatekaappeihin on tullut tehtyä täytettä ihan mukavasti, joskin paljon pitää vielä ehtiä tehdä ennen kesää. Uusille kanoille ei olla vielä edes aloitettu tilan raivaamista, joten se jäänee kuitenkin ensi vuoteen. Jollei nyt jostain yhtäkkiä tule kunnon innostus siihenkin. Toisaalta viiriäisille löytyisi jo jotenkuten tilaa, mutta vähän epäilyttää lähteä siitosmunaostoksille aikaisempien epäonnisten sattumien takia. Vaikka niistä jo melko monta vuotta onkin.

Saippuaa en ole vieläkään opetellut tekemään. Siis uskomattoman saamatonta touhua taas sen suhteen. Jos nyt edes tarvikkeet siihen tilaisi lähiaikoina.. Olisi sekin jo edistystä. Pastan tekoa varten pitäisi tehdä pieni kuivausteline. Kaikki tuntuu olevan niin jäljessä, kevät kiireet koittaa jo ihan kohta! Kanien astutuksetkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Uros ei enää tunnu tajuavan mitä pitäisi tehdä ja emännät ovat vähän turhan kiukkuisia. Viime vuonna kaikki menikin vähän liian helposti. Kanoilta tulee munia keskimäärin 8 päivässä. Pikkaisen meinaa olla turhan paljon tuotantoa, mutta onneksi nämä meidän kääpiökanojen munat ovat puolikkaita normaalin kokoisiin muniin verrattuna. Mutta on se silti paljon.

Monivuotisten hyötykasvien valikoimaa olisi tarkoitus tänäkin vuonna laajentaa. Myös olemassa olevia olisi kiva saada laajemmalle alueelle. Joitakin siemeniä jo löytyy ja ehkäpä pitää vielä tehdä muitakin hankintoja. Koska oikeasti, monivuotiset hyötykasvit ovat kunnon tukipilari omavaraistelijalle. Jos kaikki muu menee pieleen, saa edes jotakin. Toki eihän nekään aina onnistu ja joidenkin kanssa on pitkä odotus ennen ensimmäistä sadonkorjuuta. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa!

Olipa maailman tilanne mikä hyvänsä, ruoan tarve on ja pysyy. Pienien tekojen myötä omavaraisuutta pystyy kasvattamaan huomattavasti. Oli sitten kyse laajemmasta toiminnasta tai muutamasta tomaatista pienellä parvekkeella. Jokainen teko vaikuttaa positiivisesti. Pienikin kotitarveviljely on järkevää. Jos ei taloudellisesti, niin vähintäänkin henkisesti. Tekemisen ilo on myös suuresti mukana. Ei ehkä kuumimpana kesäpäivänä ole mukavinta kantaa litrakaupalla kastelukannulla vettä kymmenille ruukuille. Mutta ainakin työnsä tuloksen näkee muutenkin kuin vain numeroina pankkitilin saldossa. Ja saa syödä puhdasta ruokaa. Kaupassa käymisen tarve vähenee ja roskiakaan ei tule ihan niin paljoa kotiin kannettua.

Jo pelkästään kasvivalinnoilla on suuri merkitys pienelläkin pihalla. Valitsisitko tuijan sijaan vaikkapa pienen pilariomenapuun? Terassin kesäkukkaistutukset vaihtaisit ruukussa viihtyviin yksivuotisiin hyötykasveihin? Pieniä asioita, mutta suuri ero. Amppeleihinkin löytyy niissä viihtyviä tomaattilajikkeita. Sujauta kukkapenkkiin muutama hyötykasvi sinne tänne. Ihan tavallinen ruohosipulikin on näyttävä kukkiessaan. Ja sopii perennapenkkiin ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa syömäkelvottomistakin kukista! Pölyttäjätkin kannattaa kasvivalinnoilla huomioida, koska ilmankaan ei pärjätä. Pienimuotoinen säilöntä edesauttaa myös, vaikka saattaa ehkä tuntua turhalta odotella muutaman suolakurkkupurkin maustumista. Mutta se kaikki on sen arvoista. Kantaako kaupasta kotiin pari suolakurkkupurkkia, vai tehdäkö itse. Vaikka sitten ostetuista kurkuista. Ostaako kaupasta leipä valmiiksi leivottuna, vaiko viljoina ja tehdä se itse. Niillä pienen pienillä teoilla on oikeasti suuri vaikutus.

Huutelemalla somekirppiksillä tyhjiä hyväkuntoisia purkkeja säilöntään säästää muutaman kolikon. Omenoita tulee monilla aivan liikaa ja niitäkin saa yleensä riittävästi omiin tarpeisiin pelkästään kysymällä. Keittämällä omenahilloa ja pakastamalla omenoita, vähentyy talvella tuontihedelmien osto huomattavasti, jollei kokonaan. Pieneenkin pakastimeen saanee mahtumaan vaikka parin smoothien lohkot. Pienet säilytystilatkaan eivät siis ole este puhtaan ruoan pienimuotoiseen kasvatukseen. Jos tuotanto on kuitenkin aivan liian suurta omiin tarpeisiin nähden, voi sitä ylimääräistä satoa antaa tai jopa myydä eteenpäin! Ja ainahan voi lähipiiriltä kysäistä, josko jonkun kellarissa olisi hieman ylimääräistä tilaa.

Kuivaaminen vie huomattavasti vähemmän tilaa, kuin muut vaihtoehdot. Yrttien kasvatus on yksinkertaista ja mukavaa. Mäkimeirami kuivuu hetkessä ja säilyttää arominsa talven kokkailuihin. Se houkuttelee kukkiessaan reilusti perhosia, kimalaisia ja muita pölyttäjiä. Mäkimeirami sopii hyvin kasvamaan hedelmäpuiden juurelle ja monivuotisena sen eteen ei paljoa tarvitse tehdä. Kangasajuruoho on myös mahtava monivuotinen yrtti. Matalana ja kestävänä se on ihana polkujen vieressä. Ja tuoksu on mahtava, kun jalka vähän hipaisee ohi kulkiessa! Niin paljon monivuotisia hyötykasveja, joiden avulla omavaraisuutta pystyy kasvattamaan ihan itsestään.

Kirsikka 'Latvian Matala' on pieni ja nimensä mukaisesti matala pensas. Sopii hyvin pienelle pihalle erityisesti rungollisena kasvatettuna. 'Latvian Matala' on itsepölytteinen ja antaa jo nuorena hyvän sadon ilman ristipölytystä.

Syötävä metsäpuutarha sopii hyvin pienellekin pihalle. Kasvivalinnat ovat siinäkin avainasemassa. Puut, pensaat ja maanpeitekasvit. Kaikista löytyy monta vaihtoehtoa myös hyötykasveina. Ja omasta mielestäni ne ovat äärettömän kauniitakin. Hedelmäpuiden kukinta ja hedelmät, marjoja notkuvat pensaat ja itsestään leviävät maanpeitekasvit kuten ahomansikka näyttävät yhdessä ihanilta. Vai miltä kuulostaisi pihan perällä pieni kaistale, jossa kasvaisi marja-aronia aitana, joku ihana perheomenapuu tai pari erilaista pilariomenapuuta, pari-kolme marjasinikuusamaa, ruohosipulia ja ahomansikkaa? Eikä tämä oikeasti tarvitse ihan älyttömän suurta tilaa. Ei toki liian ahtaastikaan kannata laittaa. Omenapuun voi pitää maltillisen kokoisena leikkaamalla, toki aiheeseen pitää hieman perehtyä. Pilariomenat itsessään ovat hyvin pieniä. Toisaalta, jos ajatellaan, että monilla on omenoista liikaa tuotantoa ja saat sitä pyytämällä, kannattaako omaan puutarhaan välttämättä omenoita istuttaa. Isoilla tiluksilla vastaus on ehdottomasti kyllä! Mutta pienellä pihalla ehkä kannattaa valita kuitenkin jokin muu hedelmäpuu.

Mitähän vinkkejä omavaraisuuden lisäämiseen muilla bloggaajilla on? Käy lukemassa!

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka      -   Kakskulma   -   Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Harmaa torppa   -   Majalevon pientila   -   Caramellia   -   Varmuusvara   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki   -   Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo