Syyskuu

Suuntana omavaraisuus SYYSKUU, virheet ja onnistumiset

Hei vaan pitkästä aikaa! Suuntana omavaraisuus bloggaajien porukka kokoontuu jälleen ja itsekin pääsen pitkästä aikaa jotain kirjoittelemaan. Vetäjinä toimivat tuttuun tapaan Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki.

Aloitetaanpa lyhyellä esittäytymisellä, sillä viime kerrasta on kulunut jo sen verran hyvä tovi. Olen siis Krista 32v, neljän lapsen äiti, vaimo ja oikeita töitä teen melko satunnaisesti. Tähän voisi todeta vielä lisäksi, että muiden silmissä olen laiska, saamaton ja kelpaamaton yhteiskuntaan, mutta mennään positiivisen kautta! Omavaraisuudella koitan pienentää perheen rahan kulutusta, joka mahdollistaa tämän kevyemmän juoksemisen oravanpyörässä. En näe rahaa kaikkein tärkeimpänä asiana elämässä. Tokihan sen olemassa olo helpottaa elämää, mutta ei omaisuuden pitäisi määritellä sitä. Jos nyt saisin valita asumismuodon, olisi se jossain keskellä metsää muutaman hehtaarin tontilla. Mutta kun menit rakentamaan talon kuolevan kylän taajamaan, niin täällä sitä sitten ollaan. Eipä tähän omavaraisteluun onneksi tarvita välttämättä tämän enempää lääniä, mutta ne vuohet jää vain haaveeksi, jollei saada tästä vierestä lisää neliöitä..

Ja sitten aiheeseen. 

Tämän vuoden epäonnistumisiin lukeutuu ehdottomasti tämä jatkuva sairastelu. Kesäkuussa sain diagnoosin hyvälaatuisesta asentohuimauksesta ja siitä asti olen puolikuntoisena koittanut rämpiä eteenpäin. Ensin meni reilu pari viikkoa sängynpohjalla pahoinvoinnin kanssa taistellen. Siitä sitten hissukseen parantunut ja nyt välillä on jo normaaleja päiviä. Pääasia kuitenkin, että pahoinvointi jäi pois, sitä kun en pysty sietämään. Sen päälle sitten vielä muut sairastelut.. No mutta valitus sikseen, todetaan vaan, että moni asia jäi kasvimaalla hoitamatta ja sen takia tuli paljon epäonnistumisia. Näihin lukeutuu esimerkiksi valkosipulit. Lannoitus jäi puolitiehen, joten nostettiin pieniä, mutta käyttökelpoisia yksilöitä kuitenkin. Talvikin oli aika raju ja se karsi myös lukumäärästä jonkin verran pois. Tyytyväisenä kuitenkin otan nämä vähät vastaan, kun pakastimessa on viime vuoden valkosipuleista tehtyä murskaa, sekä kuivattuakin riittää varmasti vielä vuodeksi! Punajuuret epäonnistuivat, koska rikat tukahduttivat suurimman osan. Tulee sieltä nyt varmaan jotain pientä. Monta purkkia löytyy vielä kellarista, joten niilläkin pärjätään helposti vielä seuraavaan vuoteen. Porkkanoista toinen lava tukahtui myös rikkaan, mutta toinen kasvaa oikein hyvin, joten se ei ole totaalinen epäonnistuminen. Ja yllättäen pakastin pursuaa myös porkkanaa eri muodoissa, joten ilman porkkanaakaan ei tarvitse elellä!

Itse tykkään tyylistä "kasvata kaikkea säilöttävää niin reilusti, ettei tarvitse välttämättä pariin vuoteen sitä samaa kasvattaa". Ja välillä se toteutuu oikein kivasti, välillä ei. Viime vuonna tuli tehtyä etikkakurkkuja monen vuoden tarpeiksi. Yritys on kyllä saada ne syötyä melko nopeasti, mutta tänä vuonna en laittanut kellarin purkki määrän vuoksi ainuttakaan avomaankurkkua kasvamaan. Kasvihuonekurkkua laitoin sitten vähän reilummin. Ajatuksena oli pysyä ajantasalla syönnin suhteen, mutta arvaatte varmaan miten siinä kävi.. Jouduin vähän säilöntä hommiin. Mutta onneksi ei kovin paljoa sentään. Ja kun kaikkea vielä oli kellarissa, päätin kokeilla erilaista kurkkusalaatti reseptiä. Ja olihan se ihan älyttömän hyvää.

Paprikat onnistuivat hyvin, vaikka esikasvatus meni pieleen. Melko varmasti syy oli mullassa. Ostin sitten ensihätään muutaman taimen, mutta ei nuo omatkaan paljon jäljessä tule, mikä yllätti aika kovasti. Tomaateilla sama homma.

Kaalit jätin esikasvattamatta, koska kaikki muutkin menivät pieleen. Ostin sitten pari tainta taimistolta ja ne ovat oikein hyvässä kasvussa. En olisi muuten ostanut, mutta yksi lava uhkasi jäädä miltei tyhjäksi ja jotain piti siihen keksiä. Sanoisin, että kannatti. 

Maissit tuskin ehtivät satoa tehdä, kesäkurpitsaa tuli turhankin paljon ja talvikurpitsat on vielä ihan pieniä. Pinaattia saatiin pieni määrä, yrttejä tuli myös kerättyä turhan vähän eikä papu satokaan päätä huimaa. Pavuista suurin osa jätti itämättä, mutta ei ne siemenetkään kovin tuoreita olleet. Ensi vuonna sitten paremmin! Härkäpapuja tulee kohtuullisesti, kehäkukat jäi pääosin kylvämättä, unikon siemeniä saadaan itsestään kylväytyneistä ja ensimmäiset omenat on haalittu muiden mailta. Vielä toivotaan kiinteämpiä omenoita, jotta saataisiin mehuvarasto täytettyä. Viimeisiä viime vuoden pulloja viedään! Mutta sitähän ei ikinä tiedä miten käy, kun muiden varassa ollaan omenan suhteen. Omista puista ei tule edes kymmentä omenaa. Odotan sitä aikaa, kun hukutaan omiin omenoihin, mutta se ei ihan hetkeen ole toteutumassa. Ja eihän se toki varmaa ole omienkaan omenoiden kanssa, mutta enemmän kuin muiden varassa ollessa.

Tämmöisen turhanpäiväisen sairastelun takia olen yrittänyt todellakin elää täysillä nyt, enkä vasta myöhemmin. En toki tarkoita täysillä elämistä mitenkään vauhdikkaana, vaan sellaisena ihanan seesteisenä puuhasteluna. Tehdään se mitä jaksetaan ja halutaan, mutta myös muistetaan kuunnella sitä omaa kehoa ja levätään silloin kun se sitä kaipaa. Valitettavasti yhteiskunta näkee lepäävän ihmisen negatiivisesti tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Itse näen elämän prioriteetit jossain ihan muussa kuin suorittamisessa ja rahassa. Mutta kukin tyylillään. Haukkukoot laiskaksi, sellainenhan minä olenkin. Eikä edes hävetä myöntää!

Munia on tullut valtavasti koko kesän ajan. On koitettu käyttää ahkerasti, mutta jotenkin niitä vaan kertyy. Pakastimessa on myös varmasti koko tulevan muninta tauon tarpeiksi munia, mutta lisääkin pitää vielä pakastaa. Pastaan uppoaa myös ihan mukavasti munia, vaikka käytössä onkin sellainen resepti, jossa on munien lisäksi myös vettä. Se sopii omaan makuun paremmin. Jäätelöäkin saisi tehdä kiireesti lisää, mutta ei vain ole ollut sille sopivaa rakoa. Sitä kun ei voi pakastetuista munista tehdä ja kanat tuskin enää kovin kauaa munivat ennen taukoaan.

Vaikka kanat meidät vararikkoon syövätkin, on ne vaan sen arvoisia! Kyllä olisi kurjaa ostaa munat kaupasta. Kanojen rehujen suhteen on vähän turhan haastavaa olla omavarainen, mutta en näe sitä rehujen ostoa mitenkään pahana. Monet omavaraisuutta harjoittavat toki naureskelevat tälle muka munaomavaraisuudelle, mutta pitää sen kanojen hyvinvoinnin mennä edelle. Ei näillä mailla olisi mitenkään mahdollista kasvattaa edes osaa rehusta itse. Kun olisi suomenkielinen vaste sanalle "homestead", niin kuvailisi paremmin tätä mihin elämäntyyliin tässä itse pyritään. Ei tarvitsisi lueskella miten vääränlaista tämä omavaraistelu on joidenkin mielestä. Se on netissä niin harmillista, että ei edes koiteta olla toisille ystävällisiä. Omavaraisuudessa mitkään välimaastot eivät kelpaa vaan pitäisi jo olla täysin omavarainen ennen kuin edes sanalla mainitsee omavaraistelevansa. Mutta ei anneta sen lannistaa vaan jatketaan tätä luonnonläheistä ja ihanaa elämää!

Pihalle on tullut paljon muutoksia tämän vuoden aikana ja se tarkoittaa taas lisää keskeneräisyyttä. Pikkuruinen ja hyvin keskeneräinen pihasauna hyvin pienellä budjetilla löysi paikkansa, uima-allas odottaa paketissa paikkaansa ja pieni terassikin on pihasaunan edessä kesken. Perunamaallekin on tulossa muutoksia. Mutta ensin pitäisi nostaa niitä perunoita pois tieltä. Uudet mansikkalavat jäi tekemättä (ehkä ne vielä ehtisi), lavatarha ei valmistunut tänäkään vuonna, roskakatos jäi uusimatta eikä uusi kasvihuonekaan valmistu tämän vuoden puolella. Tekemistä riittää, mutta aikaa tai jaksamista ei.. Omavaraistelu on kuin pienten tulipalojen jatkuvaa sammuttelua. Pitää aina valita se juuri siihen hetkeen akuutein homma ja toivoa parasta. Onneksi näissä rakennusprojekteissa saa mennä omaan tahtiin, toisin kuin sadonkorjuussa on oltava oikeaan aikaan paikalla. 

Sellaista melko tasaista elämää täällä on taas vietetty ja unelmoitu suuresti. Joskus ne tämäkin pihan rakenteet valmistuu ja saadaan otettua vihdoin kaikki irti tästä pienestä tilasta! Tavoitteena on ennen kaikkea rakentaa tästä oma pieni keidas josta ei kaipaa pois. Jossa voi vaihtaa vapaalle niin, että se sellaiselta myös tuntuu.

Käyhän lukaisemassa muutkin blogit:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela   -   Krutbacken   -   Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Pilkkeitä Pilpalasta   -   Sarin puutarhat

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo