Pettymys oli suuri keväällä 2016, kun suurinosa mansikan taimista oli kuolleita vaikean talven jäljiltä.. Kuten jo aiemmassa lavatarhan ensimmäisen rakennusvuoden postauksessa mainitsinkin. Mutta siitä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan rakentamista jatkettiin ja päästiin jo toiselle riville. Jotta kottikärryillä olisi vaivatonta kulkea, lavojen väleistä jätimme todella reiluja. Kulkuväylät ovat metrin levyiset.
Saimme tehtyä myös ensimmäiset lavat reunaan aidaksi. Ristikoiden teko on melko työlästä, mutta lopputulos palkitsee. Ensimmäisen ristikollisen lavan takana on jyrkkä pudotus. Teimme sinne raakalaudasta väliaikaisen seinämän odottamaan lopullista muuria. Eihän se kovin hyvin pitänyt maata paikoillaan, mutta kyllä siitä apuakin oli! Eli ei kuitenkaan ihan turhaan tehty, vaikka välillä on siltäkin tuntunut.
Mansikoita emme istuttaneet kyseisenä vuonna uudestaan, vaan katsoimme selvinneiden taimien kanssa seuraavaan kevääseen. Halusimme ensin nähdä oliko syynä oikeasti vain se huono ja vaikea talvi, vai oliko lavojen syvyys liikaa talvehtimiselle. Ja talven syyhän se sitten onneksi oli!
Aloitimme myös tekemään laattoja itse muotilla, mutta totesimme sen turhan työlääksi siihen nähden, miten paljon sekin tulee maksamaan. Mansikka lavojen väleihin kuitenkin jätettiin valmiiksi tehdyt laatat ja se tullaan vielä joskus jatkamaan loppuun asti. Vieläkään emme ole päättäneet varmuudella, mitä muiden lavojen väliin soran päälle lopulta laitetaan. Sen tiedän kuitenkin varmaksi, että sora se ei ole mikä jää näkyviin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti