Hei vaan pitkästä aikaa yhteispostaussarjan lukijat! En millään ymmärrä miten voi olla jo elokuu.. Elokuu! Vastahan se toukokuu koitti ja omavaraistelijoiden arki täyttyi kiireistä kasvimaalla. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa kun pitää täyttää ruokavarastot talvea varten. Ja sehän onkin operaatio tänä vuonna saada edes jotain sinne kellarin täytteeksi. Tuntuu kaikki menneen ihan metsään. Perunaa ei häävisti näytä olevan tulossa. Mansikat kärsi pahasti kuivuudesta ja tietty ötököistä. Vadelmia tulee todella huonosti ja alue pitäisi muutenkin ottaa työn alle. Muita marjoja sentään tulee ihan mukavasti. Porkkanaakin näyttäisi tulevan oikein kivasti. Edes jotain saadaan kellariin ilman purkkia!
Tähän mennessä säilöön on mennyt mansikkaa kuitenkin ihan sopiva määrä. Pakastimeen ja hillona kellariin. Hunamarjaa saatiin pakastimeen pieni määrä ja mansikan kanssa pieni erä tehtiin hilloakin. Mustikat ovat kypsyneet ja ihan vähän jo haettu pakastimeen naapurimetsästä. Ihanaa kun voi oman tontin rajalta hakea osan tarvittavista. Kuivuudesta huolimatta mustikat ovat isoja ja niitä on paljon! Puolukkaakin näyttää olevan tulossa aika reippaasti. Etupihan pikkuinen saskatoon tekee huippu sadon. Ei uskoisi miten hyvin tuommoisesta rääpäleestä tulee marjoja. Mutta hyvä niin, saadaan smoothieen vähän muutakin kuin omenaa, mansikkaa, kirsikkaa ja herukoita. Kirsikoita tuli yllättävän paljon, vaikka keväällä näyttikin kirvojen puolesta sangen surkealta. Lisääkin saataisiin käydä muualta poimimassa. Ehkä pitäisikin, kun muksuille kirsikkajäätelö maistuu.
Kesäkurpitsaa laitoimme niiiin paljon kasvamaan, että varmasti kellari tulee täyttymään "suolakurkuista". En tiedä miten purkit tulevat riittämään vaikka niitä tuntuu olevan ihan liikaa. Mutta sen verran odotan satoa kesäkurpitsoista tulevan, että voi olla melko tiukilla purkki varaston riittävyys. Mutta onneksi sitä tarvitaan myös raasteena pakastimeen ihan reilusti. Sitä kun tulee heitettyä ruokaan kuin ruokaan. Ja pitäähän kanojenkin saada osansa! Kesäkurpitsaa säilön pääosin kurkkujen tapaan. Ainoa ero on rapeudessa. Kesäkurpitsasta ei tule ihan niin rapeaa, mutta maussa sitä ei kurkusta erota. Paitsi tietenkin tuoreena.
Mehua pitäisi kohta alkaa keitellä. Herukat alkavat olla jo kypsiä ja niitä ei paljoa muuhun käytetä. Tuoreeltaan syödään jonkin verran ja smoothie sekoituksiin tarvitaan korkeintaan muutama litra. Omena-herukkahilloakaan ei tarvitse kovin paljoa tehdä. Linnut pääsevät myös vapaasti herukoita syömään. Tosin kovin paljoa niitä tai mitään muutakaan ei lintujen suuhun häviä. Johtuneeko naapuruston kymmenistä kissoista vai mistä, en tiedä, mutta pahemmin eivät mitkään marjat linnuille ole maistuneet monena vuotena. Toisin sanoen ei ole ollut tarvetta verkoille. Ei sillä, että niitä edes haluaisin käyttää. Ihan mielellään osan herukoista saisivat linnut kuitenkin käydä napsimassa.
Leivonnassa en pahemmin osaa herukoita käyttää, mutta pari hyvää reseptiä sentään on jo löytynyt. Jos on joku ylitsepääsemättömän herkullinen herukka resepti, niin ihan ehdottomasti saa laittaa linkkiä tulemaan! Olisi muutenkin kiva oppia hyödyntämään niitä vähän monipuolisemmin, vaikka smoothiessa niistä varmaan se paras hyöty ravintoarvoissa saadaankin. Herukkaa meillä kasvaa kuitenkin melko reilusti. Toki niitä välillä lapset innostuvat napsimaan suoraan purkista pakastimestakin.
Tähän mennessä kellariin on siis mennyt vasta erilaisia mansikkahilloja. Mansikka, ahomansikka, mansikka-ahomansikka, mansikka-hunajamarja ja mansikka-kirsikka.. Totuuden nimissä osa ahomansikoista on ollut myös saaranmansikkaa. Luulisi nyt talveksi mansikkahillojen riittävän. Seuraava hillo operaatio alkaa vasta kun omenat kypsyvät. Neiti V:n mukaan on ihan pakko tehdä PALJON omena-piparkakkumaustehilloa. En kyllä toisaalta ihmettele, onhan se ihan hauskan makuista. Meillä tullaan tekemään siis omena-piparkakkumauste-, omena-herukka-, omena-kardemumma- ja omena-aroniahilloa jahka on sen aika. Toivottavasti saamme omenoita myös niin paljon, että niistä riittää mehuun asti. Omat puut kun eivät vielä tuota kuin korkeintaan syöntiomenat. Yhden satoisan menetimme talven jäljiltä. Ärsyttävästi se oli meidän satoisin puu, mutta samaa lajiketta on kyllä kasvamassa miehen varttamana. Haaveilen myös uusista puista ja päätettiin miehen kanssa hankkiakin pari puuta! Josko sitten syksyn alesta löytyisi meille sopiva(t) yksilö(t).
Kellari on edelleen pullollaan aikaisempien vuosien satoa. Lisää hyllyjä pitäisi rakentaa ja siivoillakin hieman. Toinen kellari on aivan tyhjä, edes yhtä ainutta hyllyä siellä ei ole. Se on tarkoitettu omenoille, mutta kuten mainistin, meidän satoisin puu otti ja kuolla kupsahti, joten sinne ei ole täytettä nyt sitten juurikaan menossa. Ehkä jos jostakin saisi syys- tai talviomenoita hakea niin sitten, mutta melko epätodennäköistä kuitenkin.
Kellareita käytetään myös ruukkupuutarhan monivuotisten kasvien ja puiden talvetukseen. Ihan parasta, kun voi kasvattaa myös arempia kasveja omalla pihalla. Harmillisesti en ole vielä kaikkea haluamaani saanut ruukkuihin, mutta pikkuhiljaa kerrytämme ja monipuolistamme määrää. Eihän se sato hurjaa ole, jos mitään nyt ylipäänsä tuleekaan, mutta mieltä virkistävää, kun saa kokeilla kaikkea. Kellari on ollut valehtelematta pihan paras hankinta ja helpottanut elämää huomattavasti. Olennainen osa omavaraistelua, vaikka valmiina ostettiinkin.
Pakastimet ovat myös kovassa käytössä. Iso osa kesän sadosta menee suoraan pakastimiin ja sieltäkin löytyy vielä reilusti aikaisempien vuosien satoa. Myös leipää ja leivonnaisia pidetään pakastimessa aina saatavilla. Semmoisia pieniä arjen helpotuksia. Leipää kun ei kaupasta kotiin kanneta ja aina ei huvita leipoakaan.
 |
| Pihkahommia ensimmäistä kertaa |
Kaneja ei ole toistaiseksi tullut kahta poikuetta enempää. Lähiaikoina olisi kuitenkin tarkoitus astuttaa pari naarasta. Kuitenkin pieni tilanpuute vaivaa ja jouduimme jo valjastamaan yhden puuladon kanien käyttöön. Suunnitteilla olisi ihan vartavasten rakentaa viereen uusi samanlainen puulato, joka saisi oikeasti olla kanien käytössä, jos nyt ei koko vuotta, niin ainakin kesän ajan. Mutta puun hinnan nousu huimaa jo valmiiksi päätä. Vaikka varmaan kaikki muut kuin paneelit löytyvät jo varastosta.
Tipuja on tullut tällä hetkellä yhteensä 16 ja lisää on hautomakoneesta toivottavasti tulossa. Munat olivat alkuun muutaman kanan alla haudottavana, mutta kun en ihan vielä uskaltanut niin nuorille jättää hoidettavaksi haudontaa, siirtyivät munat hautomakoneeseen. Josko keväällä jo uskaltaisin! Sen verran stressaan tipuhommia, että oman mielenrauhan takia koneen käyttö tuntuu turvallisemmalta. On nuo kanatkin semmoisia tuuliviirejä, että ei vielä voi olla varma hautomisen jatkumisesta. Saati onnistumisesta. Mutta silti kanailu tuntuu omalta jutulta. Munat on mukava bonus, mutta olisi tämä harrastus mukavaa ilmankin. Jokseenkin tuntuisi mukavalta myös myydä kohtuullisen pienimuotoisesti munia ja lisätä hieman kanojen määrää. Mutta vaikea uskoa, että munien myynnillä kattaisi byrokratian aiheuttamia kulujakaan. Viiriäisillä olisi helpompaa, mutta jokseenkin ahdistaa jo ajatuskin tilata minkään sortin siitosmunia nyt, kun parvi on testattu taudeista puhtaaksi.
Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tätä elämäntapaa mihinkään muuhun. Alla olevista linkeistä löydät varmasti monta muuta tähän ajatukseen samaistuvaa!
Vyöhyke 1
Jovela - Sateenkaaria ja serpentiiniä - Apilankukka
Vyöhyke 2
Vyöhyke 3
Tsajut - Mummon kirja - Mikä itä - Caramellia - Harmaa torppa - Oma tupa ja tontti
Vyöhyke 4
Vyöhyke 5
Puutteela & Puutteelan heinäkuun linkki
Vyöhyke 7