Porkkanat kellariin

Porkkanoiden nosto viivästyi ja viivästyi. Kesäporkkanat nostettiin ja pakastettiin käyttövalmiina viipaleina ja raasteina pieniin kerta-annos rasioihin jo vähän aiemmin, mutta talviporkkanat laitettiin kellariin vasta muutamia päiviä sitten. Enpä olisi keväällä vielä uskonut, että saamme nostaa ihan valtavia porkkanoita maasta! Toisaalta se ei ollut mikään erityisen suuri ihme, olimmehan laittaneet lavaan mustaa multaa säkillisen. Tämän ansiosta siis kerrankin onnistuimme saamaan kelvollisen kokoisia porkkanoita enemmän kuin pari kappaletta! Suurinpiirtein se on ollut meillä se vuosittainen porkkana sato tähän asti. Onneksi siihen saatiin muutos! Ja toivotaan suuresti, että tämä muutos on pysyvää sorttia, mutta nähtäväksihän se jää.

Purjojen nosto on vielä pahasti kesken. Kellarissa säilyttäminen mietityttää, mutta varmaankin laitetaan alkuun kuitenkin kaikki sinne ja pikkuhiljaa sieltä sitten pakkaseen. On meinaan melkoinen työmaa tuo purjojen pesu ja pilkkominen pakastusta varten! Todella tyytyväinen olen kuitenkin suureen satoon ja todennäköisesti ensivuodeksi ei tarvitse laittaa näin paljoa kasvamaan. Tämän vuoden määrän oli ikään kuin tarkoitus olla pieni pesämuna pakkasessa, myös tulevia vuosia varten.

Vaikka yleensä pakastamisessa suositaankin melko lyhyitä aikoja kaikkien ruokien suhteen, olen itse vähän toista mieltä ja mielelläni pakastan pidemmäksikin aikaa suurempia määriä jotain tiettyä. Näin ei seuraavana vuonna välttämättä tarvitse niin paljoa pakastaa sitä samaa. Ja toivottavasti tämä pätee nyt purjoihin! Tietysti eri asia ovat ne kasvikset joiden rakenne kärsii pitkästä pakastuksesta, mutta niitä ei onneksi montaa ole!

Viikonloppuna juhlittiin esikoista tällä syksyisellä kakulla

Korpikuusen tilalla puhaltaa nyt uudet tuulet. Asia ei tosin ole vielä täysin varmaa, muttei ihminen tämän enempää voisi innoissaan olla! Tästä lisää heti kun asiat varmistuvat, ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Järjestys se olla pitää

Välillä vähän muutakin kuin omavaraistelua, nimittäin laatikoiden esittelyä! Jauhojen ja muiden kuivien aineiden järjestyksen pitää olla omavaraistelijalla kohdallaan. Vaikka muovi ei ekologista olekaan, olemme päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Jauhokoisat ja riisihäröt ovat luonamme vierailleet ennen kuin kaikki kuivat aineet olivat tiiviissä rasioissa ja voin sanoa, että harmitti todella paljon tyhjentää iso määrä jauhoja roskikseen... Ja vielä kahteen kertaan. Siitä johtuen en todellakaan pidä kaikkea muovia pahana!

Gastromaxin purkit ovat olleet kokonsa puolesta erinomaisia meidän käyttöön. Tosin jauhoja, joita käytämme paljon, emme voi mitenkään edes suurimpaan kokoon mahduttaa. Niitä varten on nuo siniset boksit. Ja lisäksi vielä erillinen korkea kaappi on niitä täynnä.

Joku voisi ihmetellä jauhojen määrää, mutta taloudessa, jossa leivotaan kaikki leivät, eikä jakseta juosta alvariinsa kaupassa, määrä on välillä liiankin pieni. Olemme ostaneet jauhoja myös paljon rekosta 10kg:n säkeissä ja yksi säkki vaatii kolme sinistä boksia! Ja moni varmaan tietää, että rekosta ei ihan joka päivä ostellakaan mitään. Siinäkin mielessä pitää olla varalla paljon hyviä jauhoja. Eihän sitä ikinä tiedä milloin tulee pidettyä seuraava kunnon leipomismaratooni. Ikävämpi homma jos jauhot loppuukin kesken!

Leivon oikeastaan vain silloin kun huvittaa ja yleensä se tarkoittaa monta kiloa jauhoja kerralla. En halua tehdä mukavasta harrastuksesta "pakkopullaa", joten jos leipä loppuu kesken, niin sitten loppuu. Lisää tulee kun tulee ja siihen asti ollaan ilman!

Oikeastaan koko kesä meni ilman leipomista, jos ei muutamaa hassua leivonnaista lasketa. Pakkanen syötiin leivistä tyhjäksi. Nyt alkaa taas pakastinkin täyttyä, kun viitsii suuremmissakin määrin uunia lämmittää. Myös hapanjuuri oli heitteillä koko kesän, mutta elpyi ja nostatti leivät erinomaisesti. Vielä on paljon opeteltavaa vaaleiden leipien kanssa, mutta vaikka ulkonäkö ei koskaan erityisen nätti olekaan, maku on erinomainen! Eiköhän senkin ajan kanssa opi kunnolla :)

Sadonkorjuu on vielä pahasti kesken, porkkanatkin on nostamatta! Kaikkien perunoiden varsia ei ole vieläkään katkottu.. Ja sadetta riittää! Mutta syksy ja sadonkorjuu. Ulkona tuoksuu raikkaalle ja ilmassa on jo reilusti syksyn ihanaa tuntua. Sadonkorjuu on ihmisen parasta aikaa, nautitaan siis täysillä! 

Lakritsainen kesäkurpitsakakku

Kesäkurpitsa sato ei tunnu loppuvan sitten millään. Muutamia olemme saaneet annettua eteenpäin, mutta myös paljon odottaa vielä käsittelyä. Tämä resepti ei kovin suurta koloa tee, mutta ainakin pienen kesäkurpitsan verran saa nurkista pois pyörimästä! Sopivia määriä raastoin myös ison kasan pakkaseen odottamaan talvea, ja taidan raastaa vielä paljon lisääkin. Erilaisia variaatioita olen myös suunnitellut tämän reseptin pohjalta, mutta niiden testaus jäänee vähän myöhemmälle.

Tämä kakku on niin helppo tehdä, että kannattaa kokeilla!

Lakritsainen kesäkurpitsakakku

4-5 dl karkeaa kesäkurpitsa raastetta (1 pieni kesäkurpitsa) 

2 kananmunaa

3 dl sokeria 

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl raakalakritsijauhetta

75g mantelijauhetta

2 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

1 1/2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua) 

1 1/2 dl kaurakaakaojuomaa (tai kaurajuomaa, maitoa jne..)

Raasta kesäkurpitsa. Vatkaa (huoneenlämpöiset) munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä kurpitsaraaste munavaahtoon ja lisää jauhot ja öljy vuorotellen seokseen. Lopuksi sekoita taikinaan kaurakaakaojuoma.

Voitele ja korppujauhota 2 litran vetoinen rengasvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa n. 1h 10min. Tarkista kypsyys tikulla. Anna vetäytyä vuoassa puolisen tuntia ennen kumoamista. Siivilöi jäähtyneen kakun päälle tomusokeria.