Satoa

Enpä olisi uskonut keväällä kun piilottelin pikkuruisia itäviä pottuja saaviin, että tällä kertaa siitä on jotain hyötyäkin! Voi jopa olla, että satoa tuli yli tuplasti sen verran mitä siemenpottuja laitettiin. Aiempina vuosina multa on ollut ilmeisestikin liian typpipitoista ja peruna on keskittynyt vain kasvattamaan valtavan pitkiä varsia mukuloiden sijaan. Eihän tuo sato suuren suuri nytkään ollut, mutta voinpahan todeta, että "vanhalla" mullalla tämä saatiin vihdoin toimimaan. Aina olen käyttänyt uutta pussimultaa ämpäripottuihin ja joka kerta se on mennyt pieleen. Ehkäpä sitä uskaltaa tulevana vuonna sitten laittaa useampaan astiaan tulemaan varhaisempaa satoa varten pottuja? Kerrankin laitoin vain yhteen, koska pettymys olisi ollut pienempi, jos ei tälläkään kertaa olisi tulosta tullut. Mutta olisipa vain kannattanut laittaa useampi!

Lavoissa kasvavat perunat ovat varsiltaan yllättävän lyhyitä, mutta muutamia kukan nuppuja on jo kuitenkin havaittavissa ensimmäisenä laitetussa lavassa. Tämäkin oli pieni kokeilu laittaa mahdollisimman aikaisin yhteen lavaan ja eipä se juurikaan näyttänyt vaikuttavan positiivisesti. Alkuun lähtö oli hidasta ja nytkin ovat vain vähän edellä muita lavoja. Sitähän en tiedä mitä siellä mullan alla on tapahtunut, kun en ole vielä yhtään kaivellut. Näin päällisin puolin näyttää kuitenkin siltä, että hätiköinnistä ei paljoa hyötyä ole.

Pellolle laitoimme myös paljon perunaa kasvamaan, mutta ne nyt ovat vielä pienempiä, koska ajanpuutteen takia ne pääsivät multiin vasta kesäkuun alussa. Mikä on erinomainen ajankohta kuitenkin. Lajikkeita on useita omissa kohopenkeissään ja odotan innolla sitä, miten helpolla pääsee sadonkorjuussa, kun ei tarvitse lavoja kaivella. Onhan se aika luksusta, kun voi vaan myllätä kohopenkit pitkin poikin. Ei tarvitse kaivella varoen, että arvokkaat mullat tippuvat lavan reunojen yli!

Pellolle on istutettu perunoiden keskelle kaksi luumupuuta ja reunat on jo osakseen aidattu musta-aronioilla ja hunajamarjoilla. Luumupuut 'Smedman' ja 'Siivosen keltaluumu' toivonmukaan aloittavat aikaisin sadon tekemisen. Pellolle istuttamista odottaa myös päärynä 'Vekovaja', sekä luumu 'Kuokkala' joka on kärsinyt aiemmasta paikastaan tiukassa savimaassa. Puoliksihan tuo on vain enää elossa, mutta eiköhän sekin siitä elvy paremmassa paikassa. Hedelmäkujalla nimittäin luumu 'Sinikka' on alkanut selkeästi voimaan paremmin siirron myötä!

Perunan lisäksi satoa olemme saaneet mansikoista, hunajamarjoista, salaateista, retiiseistä ja chileistä. Hunajamarjat ovat vielä nuoria ja pieniä, mutta muutama kourallinen on satoa jo tullut. Pellolle istutettiin monen monta uutta tainta ja niiden avulla varmaankin voi tulevaisuudessa jättää mustikat metsään muita poimijoita ja eläimiä varten. Joskin hunajamarjojen pitäisi kuulemma kadota puskasta melko vikkelään tahtiin lintujen toimesta. Tätä ei ole vielä meidän pihalla tapahtunut, mutta ken tietää tulevasta. Taimia on kuitenkin sen verran paljon, että vaikea uskoa etteikö itsellekin riittäisi vaikka linnut niistä innostuisivatkin.

Mansikoissa on ollut paljon vioituksia, mutta siitä huolimatta satoa näyttää tulevan kohtuu hyvin. Pakkasessakin on vielä reilusti mansikkaa jäljellä. Parisen litraa on varmaankin tähän mennessä syöty ja koko ajan kypsyy lisää. Eniten odotellaan, että mansikoita olisi tarpeeksi kypsinä yhtä aikaa ihanaan kesäiseen britaan! Harmillisesti se ei ole pakastemansikoista oikein mistään kotoisin, mutta tuoreista sitä on pakko saada. Ja siitä on nyt haaveiltu jo ihan tarpeeksi kauan.

Mansikoita ja kermavaahtoa

Heinää

Vihdoinkin ollaan siinä tilanteessa, että omasta maasta saadaan pupuille ainakin kesän heinät ja ehkä jopa syksyllekin asti riittää. Tontti kaupassa mukana tullut pelto on ihan pienen pieni, mutta siltikin heinää tuntuu tulevan ihan valtavasti! Ainakin peltopläntin kokoon nähden määrä tuntuu isolta ihmiselle, joka ei ole ikinä päässyt heinähommia tekemään.

Puput sen sijaan vähenevät, sillä kaksi muuttaa ystävälleni yksin jääneen pupun seuraksi. Sekin pupu on meiltä muuttanut aikoinaan. No toinenhan tässä lähipäivinä jo muuttikin, mutta Taavetti odottaa vielä ensin kastrointia joka tapahtuukin jo tiistaina. Sen jälkeen se asustaa meillä vielä jonkin aikaa ja sitten muuttaa kahden neidon kaveriksi.

Olemme näistä pupuista luopuneet, koska ne eivät ikinä saaneet meillä aikaan jälkikasvua useista yrityksistä huolimatta. Hieman turhaltahan se tuntuu viedä kastroitavaksi urosta, joka ei saanut kahta eri naarasta ikinä tiineiksi! Mutta eipä sitä voisi kuvitellakaan laittavansa kastroimatonta urosta kahden naaraan joukkoon, varsinkaan kun ne ovat jo liian vanhoja ensisynnyttäjiksi.

Myös toinen poitsu menee samaan aikaan kastrointiin. Tiitus ei myöskään saanut naarasta tiineeksi ja enää ei jaksaisi ostaa uutta naarasta turhaan. Eli ensin saisi meille muuttaa uusi uros ja mielellään sellainen, josta jo jälkeläisiä löytyy. Tiitus saisi sitten tämän morsiamesta kaverin, mutta tämä ei nyt taida ihan tämän vuoden puolella toteutua.

Harmikseni pitää todeta, ettei meidän ärhäkkää puputyttö Piinaa taida uskaltaa laittaa Tiitukselle kaveriksi toipumisen ja tarpeeksi pitkän varoajan jälkeen. Onhan tuo sen verran vanhakin, ettei tiedä kuinka kauan siitä seuraa olisikaan.. Ärripurri ei ole kovin miellyttävää seuraa reviirillään, mutta sen ulkopuolella ihan kelpo kani!

Kuitenkin tällä hetkellä katse siintää angoroissa ja todennäköisesti ensimmäisenä hankintaan päätyy uros, joka saisi väriltään olla valkoinen ps tai luonnonkeltainen. Vielä en ole osannut päättää kumman haluaisin mieluummin, mutta todennäköisesti siinä päätöksen tekee tarjonta. Heti sopivan yksilön löytyessä pitää tarttua tuumasta toimeen, tilaa kun nyt löytyisi useammallekin! Mutta haaveilut sikseen ja pihalle jälkeen tonkimaan..