sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Miltä tämän vuoden sato näyttää



Sato. Se on tänä vuonna ollut runsasta, rehevää, uskomatonta, sekä naurettavaa. Osa onnistui, osa ei. Ei käy kieltäminen, etteikö välillä ole harmittanut runsaasti. Mutta onnen hetkiä on ollut huomattavasti enemmän. Siinä kun 440kg perunaa roudattiin kellariin, oli päällimmäisenä ajatuksena kiitollisuus. Miten ihanaa oli saada kunnon sato viime vuoden farssin jälkeen. Toisaalta joidenkin lajikkeiden kohdalla se farssi melkeinpä toistui ja niitä nostaessa kyllä harmitti. Mutta toiset lajikkeet pelastivat tilanteen. Yksi näistä oli Muse. Enpä olisi keväällä uskonut saavani 10 kilon siemenperuna pussista 140kg perunoita! Tämä vuosi palautti taas uskon perunanviljelyyn. Ja se on hyvä se!


Salkopavut eivät ehtineet tuottamaan muuta kuin silmäniloa. Mutta se oli suuri ilo se. Josko ensi vuonna. Punajuuret vielä maassa ja harmillisen pieniä, kurkuista ei tullut mitään. Pakkaset tuli juuri kun avomaankurkut olisivat alkaneet tuottamaan. Kasvihuoneessa ei edes itäneet. Tomaattejakin naurettavan vähän, mutta jotain kuitenkin. Salaattikaan ei jotenkin lähtenyt. Toki tuli tarpeeksi tortillapäiviin ja muutamalle muullekin päivälle. Kesäkurpitsaa tuli vain muutama hassu pötkylä. Juuri kun oli alkamassa tuottamaan, iski pakkasyö! Samoin kävi talvikurpitsoille. Niistä yksi selvisi pakkasesta ruokapöytään asti. Loput meni kanoille. Harmitus oli suuri. Mutta sitähän tämä on. Erilaiset sadot eri vuosina. Tekee tästäkin aika mielenkiintoista.


Kokeilin myös ensimmäistä kertaa suorakylvää maissit. Ja niin lähelle päästiin onnistumista, että tuskin jaksan enää esikasvattaa. Ei olisi tarvinnut enää montaa lämpöistä päivää, kun täydellinen tähkä olisi ollut käsissä! Mutta sentään kanojen mahat saivat täytettä. Toivotaan myöhempiä halloja ensi vuodelle. 





Pensas- ja härkäpapuja tuli aika mukavasti talven kokkailuihin. Chilit ja paprikat pääosin vielä puskissa ja niitä tulee aika hyvin. Mutta talvetus paikassa jyllää melkoinen kirvainvaasio. Näin laiskana vähän harkitsen tilaavani leppiksiä apuun...


Kaalit. En oikein vieläkään ymmärrä, miten muutamat hassut kaalit voivat näyttää niin hyviltä, kun ovat kasvaneet ilman suojaa tuholaisilta. Eihän tuolla määrällä saa kuin vähän maistiaisia, mutta on sekin jotain. Laitoin kaikki suorakylvönä melko myöhään ja jäi laiskana suojaamatta. Ja silti on muutama komea kerä kasvamassa. Yksi pienen pieni kukkakaalikin sieltä on tulossa!


Ensimmäistä kertaa sain idätettyä bataatit, mutta ne lähtivät itämään turhan myöhään. Laitoin idätetyt mukulat koristeeksi kasvamaan ruukkuun. Ja yllätyin ruukkuja pois laittaessa siitä, mitä mukuloiden alta paljastui. Varsinainen bataattien kasvatus ei onnistunut, mutta ruukuista löytyneet pienet maistiaiset olivat parhaimman makuisia bataatteja ikinä! 





Valkosipulit eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Satoa tuli, mutta se oli pientä ja heikkolaatuista. Pohdiskelen uuden lajikkeen ostoa rinnalle. Osa sadosta kuivattiin ja tullaan myöhemmin jauhamaan. Ryvässipulit meni sipulikärpästen toukille. Kolme pientä rasiallista sain kuitenkin pakastimeen pelastettua. Pillisipuli sen sijaan ei ole ikinä kasvanut näin hyvin! Vieläkin todella komeat varret kasvimaalla. Ja sitä joka vuosi lisätäänkin, koska onhan se ihan mahtava kasvi! Purjot onnistuivat jälleen aika hyvin, mitä nyt suurin aloittelee kukintaa. 


Herneitä tuli vain syöntiin asti, mutta pakastimesta löytyy vielä viime vuoden satoa. Hunajamarjaa tuli muutama litra pakastimeen. Mansikoita tuli, mutta ei niin hyvin kuin viime vuonna. Herukoista keitettiin pari mehumaijallista, mutta loput meni käytännössä linnuille. Vähäiset omenat tuhosi pihlajanmarjakoi. Päärynöitä sen sijaan tuli paremmin kuin koskaan, toki puiden nuoresta iästä johtuen määrä ei ollut suuri. Ensimmäinen pikkuruinen erä päärynähilloa näki päivän valon! Persikka teki kaksi pikkuruista maistiaisia ensimmäistä kertaa. Ai että mikä maku! 





Toistaiseksi vain kolme kukkoa on päätynyt pakastimeen ja niistä tehtiin kaikista nyhtökukkoa. Kanat ovat tuottaneet hyvin munia, joskin nyt alkaa näyttää siltä, että munahanat ovat menossa kiinni ja sulkasato saapuu tilalle. Tämän vuoden haudonnasta tulleet kanat eivät vielä muni, enkä ihan hetkeen muninnan alkua ole odottamassakaan. Mutta en millään malttaisi odotella minkä värisiä munia sieltä alkaa sitten putkahtelemaan. Erilaisia vihreän sävyjä odotettavissa.


Perunat olemme yleensä pitäneet ihan vaan ämpäreissä kellarissa, mutta nyt kun satoa oli odotettavissa "hieman" suurempi määrä teimme miehen kanssa 20 puista perunalootaa. Yhteen saa mahtumaan 4 ämpärillistä. Kaikkiin tuli täytettä reilusti, mutta kaikki eivät ole ihan ääriään myöten täynnä. Yli puolillaan kuitenkin.






Porkkanaa on neljä lavallista. Paljon on isoja ja paljon myös pieniä. Nostetaan vasta kun vähän vielä kylmenee. Toisaalta odotan innolla nostoa, mutta tuholaiset ovat tehneet hommansa melko tehokkaasti ja lähes kaikissa jo nostetuissa on ollut edes vähän vioituksia, joissakin on ollut todella paljon. Mutta hyvä sato näyttää silti olevan tulossa. Harmillisesti vuoroviljelystä ei ole toistaiseksi ollut hyötyä, vaan ongelma lisääntyy vuosi vuodelta. Ei sekään onneksi ole maailman loppu. Pitää vaan käyttää huonot nopeammin pois tai pakastaa.


Miltä näyttää muiden sato? Käy lukemassa myös toisten omavaraisuudesta bloggaavien tekstit!


Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu   -   Jovela   -   Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3



Kasvuvyöhyke 4



Kasvuvyöhyke 7





sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Yhteiskunnasta vieraantuneet




Kuukauden ensimmäinen maanantai ja aika jälleen kertoilla porukalla omasta omavaraistelusta.

Kuukauden aiheena tällä kertaa on muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä inspiraation lähde. Ehkä otsikko jo kertoo jotain joidenkin suhtautumisesta, mutta suurimmalta osalta palaute on ollut enemmän kuin positiivista. Monet ovat todella innoissaan siitä, että tuotamme itse osan ruoastamme. Jotkut oikeasti kehuvat toimintamme ihan maasta taivaisiin ja sitten on niitä jotka näkevät toimintamme aivan päinvastoin.

Avoimet puutarhat ja muut tapahtumat, joissa olemme avanneet puutarhamme vierailijoille, ovat olleet todella ihania. Se on ihan uskomatonta, miten kauniita sanoja olemme saaneet osaksemme. Kannustusta jatkaa tätä omavaraistelun taivalta. Erityisesti miehen mummu (ja jo edesmennyt pappa) on jaksanut aina ylistää meidän pihaa ja viljelyä. En osaa edes arvata kuinka moni heidän tutuistaan on kuullut meistä.

Aina ei kuitenkaan muiden mielipiteet ole niin mukavaa kuunneltavaa. Toisilla on ilmeisesti oikeus haukkua erityisesti tämmöiset pääosin kotiäidit ihan lyttyyn. Lapset pitäisi laittaa päiväkotiin ja lähteä täysipäiväisesti töihin. Millään muulla ei ole väliä kuin rahalla. Sitä pitää tienata ja sitä pitää osata myös kuluttaa. Teemme liian vähän töitä molemmat ja erityisesti minä, kun myyntiin leipominenkaan ei ole oikeaa työtä.. Meidän tapa elää ei ole se oikea. Se oikea on oravanpyörä.

Onneksi kuitenkin ihan itse saa päättää miten tämän oman elämänsä elää. Olen ihan mielelläni sitten vieraantunut yhteiskunnasta, jos tämä elämäntapa sitä tarkoittaa. Kuitenkin veroja maksetaan siinä missä muutkin. Miksi laittaisin lapset päiväkotiin, jos on mahdollisuus pitää kotona ja elää vähän vähemmällä. Miksi en viljelisi omaa ruokaa ja näin vähentäisi ostamisen tarvetta. Ihan vielä ei voi kuitenkaan puhua rahan säästämisestä, kun pihan laitto viljelykuntoon on vienyt sievoisen summan. Jossain kohti kuitenkin kotitarveviljelystämme tulee myös edullista. Ja ainahan harrastukset maksaa. Mikä olisikaan parempi harrastus, kuin sellainen, jossa tulee sivussa puhdasta ruokaa. Se on myös välillä varsin fyysistä hommaa, joten tulee myös kaupanpäälle kuntoilua.

Toisesta aiheesta mainittakoon pelkästään aivan loistava kirja Lavatarhuri ja hyötykasvien aarreaitta Blomqvistin taimisto Lepplaxissa. Lavatarha oli suunniteltu aivan erilaiseksi ennen kuin luin kyseisen kirjan. Blomqvistilla tulee vierailtua useamman kerran kesässä. Taimistolla on joka syksy myös omenanmaistajaisia, joissa on päässyt hyvin tutustumaan eri omenalajikkeisiin. Sieltä onkin löytynyt suurinosa omenapuistamme ja mies kävi myös viime vuonna varttamiskurssin. Mieletön paikka!







Talvetetut paprikat tekevät pientä satoa, esikasvatukset ihan kohtuu hyvällä mallilla, joskin hieman pidemmällä voisivat olla. Jotenkin olen ihan jumissa, en oikein tiedä mitä laittaisi esikasvatukseen ja mitä ei. Vähän heittelin jo pillisipulin siemeniä kasvimaalle. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Ikäväksi yllätykseksi lumien alta paljastui myyrän koloja. Niitä ei meillä vielä aiemmin ole ollutkaan. Olettaisin otuksen olevan vesimyyrä ja nyt mietityttää pitäisikö vesiaiheesta luopua. toisihan se vähän lisää tilaa viljelyyn, mutta sitten joutuu sanoa hyvästit sammakon poikasille. Ja mitään varmuuttahan ei ole myyrän lajista.

Kanalassa riittää hautojia. Eivät innokkaat meinaa millään lopettaa, vaikka joka päivä munat viedäänkin alta. Munia tulee silti yli oman tarpeen. Osa syötetään keitettynä ja murskattuna kuorineen kanoille. Nyt olen pitkästä aikaa tehnyt paljon pastaa itse ja siihen saa uppoamaan mukavan määrän munia. Yleiskoneen pastamankelilla teko on niin äärettömän helppoa ja kevyttä, että pystyy helposti tekemään isommankin määrän kerralla. Toista se oli kaulimella tehdessä. Ja onhan se itse tehty pasta vähän terveellisempääkin sen kanamunan ansiosta. Ja hyvin onnistuu tekeminen ihan tavallisella vehnäjauholla. Itse tehden voi myös päättää mistä maasta se vehnä tulee ja onko jauhot luomua vaiko ei. Ja miksipä ei olisi, kun loppujen lopuksi se vähän isompi hinta jauhopussilla ei kovin suuresti näy lautasella.

Pastalle tehtiin kuivausteline jo valmiina olleeseen kuivaus/kohotuskaappiin. Käytössä ollessaan kaappia ei voi muuhun käyttää, mutta käyttämättä elementit eivät vie kovin paljoa tilaa. Pitkään sitä mietittiin millainen teline tehdään. Ja sitten keksittiin varsin toimiva ja äärettömän yksinkertainen teline. Kerrallaan tuonne saanee mahtumaan aikamoisen kasan spagettia. 

Pakastimessa alkaa olla jo tilaa tulevalle sadolle. Omenamehu on loppu ja pulloja alkaa olla kertynyt "uusiakin" melkoinen määrä. Toisin sanoen siis tänä vuonna saadaan tehtyä suurempi määrä mehua, mikäli vaan jostain saamme taas omenoita! Mutta sähkökäyttöisellä mehuprässillä teko on hieman turhan työlästä. Olemmekin ajatelleet hankkia tänä vuonna kunnon vehkeet. Mutta mistä ja millaiset? Sitä en vielä tiedä.







Kesähuoneessa ötökät lisääntyy, mutta kelta-ansat ovat toimineet ihan kiitettävästi. Mekaanisestikin on tullut listittyä ripsiäisiä ja harsosääskiä ihan mojovasti. Onneksi niidenkin kanssa pärjätään. Vihannespunkit eivät vielä ole talviuniltaan heränneet, mutta kunhan tästä ilmat kunnolla lämpenevät, siirretään kaikki paprikat ja chilit joka tapauksessa pihalle viettämään kesää ja näin ollen päästään aika paljon vähemmällä punkkien suhteen.

Kirvahyökkäystä odotellessa. Niitä ei ole kasvihuoneissa ollutkaan pitkiin aikoihin. Eiköhän se siis olisi tänä vuonna jo aikakin, että saadaan niistä taas iloita.. Muualla kyllä kirvoja riitti viime kesänä. Lumipalloheisikin näytti kamalalta, mutta se nyt ei kovin suuri murhe ole. Leppäkertuilla ja niiden lukuisilla toukilla riitti ruokaa ja muutaman kerran näin lintujenkin käyvän hakemassa vähän evästä. Ihan oli sen arvoista siis. Eikä koristekasveilla ole itselleni ihan niin älyttömän suurta merkitystä muutenkaan. Jos on silmäniloa niin kiva, mutta jos joku ötökkä vähän rumentaa niin väliäkös sillä. Ainoastaan harmittaa, jos nämä uudet kaverit, eli myyrät käyvät viemässä kalliit kukkasipulit. Ne kun on meillä ihan jo pölyttäjien iloksi laitettu. Onneksi sentään löytyy tontin ympäriltä pajua, jos ei muuta.







Piha herää hiljalleen eloon, köynnöspinaatti, pillisipulit, maksaruohot ja monet pensaat ja puut näyttävät elonmerkkejä. Valkosipulit antavat odotuttaa vielä itseään, mutta vielä onkin luvattu kylmiä öitä, joten toivottavasti pysyvätkin hetken mullan alla. Lavat meinattiin nyt myyrien ilmestymisen myötä verkottaa pohjalta muutama kerrallaan vuodessa. Erityisesti nyt haluaisin suojata tulevat porkkanalavat. Vaikka ehkä ei olisi pahitteeksi pienempi sato tällä kertaa. Porkkanaa kun on pakastin pullollaan, eikä kellaristakaan ihan vielä ole loppumassa. Mutta parempi näin kuin, että joutuisi turvautua kaupan porkkanoihin. Onhan se nyt ihanaa olla edes jossain oikeasti omavarainen.






Miten mahtaa kollegoiden tutut suhtautua tähän ihanaan elämäntapaamme, eli omavaraisteluun? Käyhän lukaisemassa!

Kasvuvyöhyke 1


Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Caramellia   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Sanni ja farmi


Kasvuvyöhyke 4



Kasvuvyöhyke 7





sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Pienikin omavaraisuus



Kesä lähestyy toisaalta vähän turhankin nopeasti. Pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka ja mitä! Energiaa sen sijaan ei löydy tarpeeksi hoitamaan kaikkia askareita, mutta jospa tuo lisääntyvä valo kohta jo vähän auttaisi.

Esikasvatuksessa toistaiseksi on vain chilit, paprikat, pesusienikurkut ja purjot. Viikonloppuna tehtiin vähän uusinta kylvöjä chileille ja paprikoille. Mies oli sitä mieltä, että tänä vuonna olisi kiva saada pakastin täyteen paprikaa. Joten lisää taimia siis tulemaan. Yleensä en maaliskuussa enää niitä kylvä, mutta toisaalta samapa se on laittaa ne vasta nyt itämään, kun kaikki kasvit koitetaan kuitenkin talvettaa. Mikä onni onkaan tuo tarpeeksi lämpimänä pysyvä valoisa tila. Aurinko lämmittää tilan päivisin jo hellelukemiin. Ei kuitenkaan vielä liian kuumaksi. Aurinkoisina päivinä saa pienen varaslähdön kesään. Niin ihanaa!

Edistystä on tapahtunut tammikuusta jonkin verran. Lasten vaatekaappeihin on tullut tehtyä täytettä ihan mukavasti, joskin paljon pitää vielä ehtiä tehdä ennen kesää. Uusille kanoille ei olla vielä edes aloitettu tilan raivaamista, joten se jäänee kuitenkin ensi vuoteen. Jollei nyt jostain yhtäkkiä tule kunnon innostus siihenkin. Toisaalta viiriäisille löytyisi jo jotenkuten tilaa, mutta vähän epäilyttää lähteä siitosmunaostoksille aikaisempien epäonnisten sattumien takia. Vaikka niistä jo melko monta vuotta onkin.

Saippuaa en ole vieläkään opetellut tekemään. Siis uskomattoman saamatonta touhua taas sen suhteen. Jos nyt edes tarvikkeet siihen tilaisi lähiaikoina.. Olisi sekin jo edistystä. Pastan tekoa varten pitäisi tehdä pieni kuivausteline. Kaikki tuntuu olevan niin jäljessä, kevät kiireet koittaa jo ihan kohta! Kanien astutuksetkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Uros ei enää tunnu tajuavan mitä pitäisi tehdä ja emännät ovat vähän turhan kiukkuisia. Viime vuonna kaikki menikin vähän liian helposti. Kanoilta tulee munia keskimäärin 8 päivässä. Pikkaisen meinaa olla turhan paljon tuotantoa, mutta onneksi nämä meidän kääpiökanojen munat ovat puolikkaita normaalin kokoisiin muniin verrattuna. Mutta on se silti paljon.




Monivuotisten hyötykasvien valikoimaa olisi tarkoitus tänäkin vuonna laajentaa. Myös olemassa olevia olisi kiva saada laajemmalle alueelle. Joitakin siemeniä jo löytyy ja ehkäpä pitää vielä tehdä muitakin hankintoja. Koska oikeasti, monivuotiset hyötykasvit ovat kunnon tukipilari omavaraistelijalle. Jos kaikki muu menee pieleen, saa edes jotakin. Toki eihän nekään aina onnistu ja joidenkin kanssa on pitkä odotus ennen ensimmäistä sadonkorjuuta. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa!

Olipa maailman tilanne mikä hyvänsä, ruoan tarve on ja pysyy. Pienien tekojen myötä omavaraisuutta pystyy kasvattamaan huomattavasti. Oli sitten kyse laajemmasta toiminnasta tai muutamasta tomaatista pienellä parvekkeella. Jokainen teko vaikuttaa positiivisesti. Pienikin kotitarveviljely on järkevää. Jos ei taloudellisesti, niin vähintäänkin henkisesti. Tekemisen ilo on myös suuresti mukana. Ei ehkä kuumimpana kesäpäivänä ole mukavinta kantaa litrakaupalla kastelukannulla vettä kymmenille ruukuille. Mutta ainakin työnsä tuloksen näkee muutenkin kuin vain numeroina pankkitilin saldossa. Ja saa syödä puhdasta ruokaa. Kaupassa käymisen tarve vähenee ja roskiakaan ei tule ihan niin paljoa kotiin kannettua.




Jo pelkästään kasvivalinnoilla on suuri merkitys pienelläkin pihalla. Valitsisitko tuijan sijaan vaikkapa pienen pilariomenapuun? Terassin kesäkukkaistutukset vaihtaisit ruukussa viihtyviin yksivuotisiin hyötykasveihin? Pieniä asioita, mutta suuri ero. Amppeleihinkin löytyy niissä viihtyviä tomaattilajikkeita. Sujauta kukkapenkkiin muutama hyötykasvi sinne tänne. Ihan tavallinen ruohosipulikin on näyttävä kukkiessaan. Ja sopii perennapenkkiin ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa syömäkelvottomistakin kukista! Pölyttäjätkin kannattaa kasvivalinnoilla huomioida, koska ilmankaan ei pärjätä. Pienimuotoinen säilöntä edesauttaa myös, vaikka saattaa ehkä tuntua turhalta odotella muutaman suolakurkkupurkin maustumista. Mutta se kaikki on sen arvoista. Kantaako kaupasta kotiin pari suolakurkkupurkkia, vai tehdäkö itse. Vaikka sitten ostetuista kurkuista. Ostaako kaupasta leipä valmiiksi leivottuna, vaiko viljoina ja tehdä se itse. Niillä pienen pienillä teoilla on oikeasti suuri vaikutus.

Huutelemalla somekirppiksillä tyhjiä hyväkuntoisia purkkeja säilöntään säästää muutaman kolikon. Omenoita tulee monilla aivan liikaa ja niitäkin saa yleensä riittävästi omiin tarpeisiin pelkästään kysymällä. Keittämällä omenahilloa ja pakastamalla omenoita, vähentyy talvella tuontihedelmien osto huomattavasti, jollei kokonaan. Pieneenkin pakastimeen saanee mahtumaan vaikka parin smoothien lohkot. Pienet säilytystilatkaan eivät siis ole este puhtaan ruoan pienimuotoiseen kasvatukseen. Jos tuotanto on kuitenkin aivan liian suurta omiin tarpeisiin nähden, voi sitä ylimääräistä satoa antaa tai jopa myydä eteenpäin! Ja ainahan voi lähipiiriltä kysäistä, josko jonkun kellarissa olisi hieman ylimääräistä tilaa.

Kuivaaminen vie huomattavasti vähemmän tilaa, kuin muut vaihtoehdot. Yrttien kasvatus on yksinkertaista ja mukavaa. Mäkimeirami kuivuu hetkessä ja säilyttää arominsa talven kokkailuihin. Se houkuttelee kukkiessaan reilusti perhosia, kimalaisia ja muita pölyttäjiä. Mäkimeirami sopii hyvin kasvamaan hedelmäpuiden juurelle ja monivuotisena sen eteen ei paljoa tarvitse tehdä. Kangasajuruoho on myös mahtava monivuotinen yrtti. Matalana ja kestävänä se on ihana polkujen vieressä. Ja tuoksu on mahtava, kun jalka vähän hipaisee ohi kulkiessa! Niin paljon monivuotisia hyötykasveja, joiden avulla omavaraisuutta pystyy kasvattamaan ihan itsestään.



Kirsikka 'Latvian Matala' on pieni ja nimensä mukaisesti matala pensas. Sopii hyvin pienelle pihalle erityisesti rungollisena kasvatettuna. 'Latvian Matala' on itsepölytteinen ja antaa jo nuorena hyvän sadon ilman ristipölytystä.


Syötävä metsäpuutarha sopii hyvin pienellekin pihalle. Kasvivalinnat ovat siinäkin avainasemassa. Puut, pensaat ja maanpeitekasvit. Kaikista löytyy monta vaihtoehtoa myös hyötykasveina. Ja omasta mielestäni ne ovat äärettömän kauniitakin. Hedelmäpuiden kukinta ja hedelmät, marjoja notkuvat pensaat ja itsestään leviävät maanpeitekasvit kuten ahomansikka näyttävät yhdessä ihanilta. Vai miltä kuulostaisi pihan perällä pieni kaistale, jossa kasvaisi marja-aronia aitana, joku ihana perheomenapuu tai pari erilaista pilariomenapuuta, pari-kolme marjasinikuusamaa, ruohosipulia ja ahomansikkaa? Eikä tämä oikeasti tarvitse ihan älyttömän suurta tilaa. Ei toki liian ahtaastikaan kannata laittaa. Omenapuun voi pitää maltillisen kokoisena leikkaamalla, toki aiheeseen pitää hieman perehtyä. Pilariomenat itsessään ovat hyvin pieniä. Toisaalta, jos ajatellaan, että monilla on omenoista liikaa tuotantoa ja saat sitä pyytämällä, kannattaako omaan puutarhaan välttämättä omenoita istuttaa. Isoilla tiluksilla vastaus on ehdottomasti kyllä! Mutta pienellä pihalla ehkä kannattaa valita kuitenkin jokin muu hedelmäpuu.


Mitähän vinkkejä omavaraisuuden lisäämiseen muilla bloggaajilla on? Käy lukemassa!


Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka      -   Kakskulma   -   Jovela


Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Harmaa torppa   -   Majalevon pientila   -   Caramellia   -   Varmuusvara   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Sanni ja farmi


Kasvuvyöhyke 4



Kasvuvyöhyke 7


sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Suuntana omavaraisuus, suunnitelma 2022


Vuoden ensimmäinen maanantai! Eihän sitä meinaa uskoakaan, että siirryttiin taas uuteen vuoteen. Hommaa riittäisi ennen kevään koittoa, toivottavasti ehditään edes osa niistä tekemään. Puuhommatkin on pahasti kesken. Tulevaa kevättä odotellaan kyllä siitä huolimatta kovasti! Paljon on suunnitelmiakin kesää varten. Niistä lisää alempana. 

Meidän poppoo on viime vuoden alkuun verrattuna vähentynyt yhdellä. Jouduimme keväällä luopumaan toisestakin koirastamme. Päätös oli vaikea. Outoahan se alkuun oli, mutta nyt on jo tottunut.
Esittelytekstin meistä löydät täältä. Tässä kuitenkin asiat lyhyesti kerrottuna.

Olen Krista, 30 vuotias neljän lapsen äiti Keski-Pohjanmaalta. Olen intohimoinen (hyöty)puutarhuri ja omavaraistelija. Käsityöt ja leipominen on myös lähellä sydäntä. Loppuvuodesta sain vihdoin käynnistettyä haaveilemani kotileipomo toiminnan ja joulun sesonki oli ihan uskomaton! Toki myös sangen raskas.

Viime vuosi oli meillä täynnä kymppejä. Kesällä tuli 10 vuotta täyteen avioliittoa, syksyllä esikoisemme täytti 10 vuotta ja loppuvuodesta täytin itse 30 vuotta. Tämäkin vuosi tuo tullessaan kymppejä, kesällä tulee 10 vuotta, kun talomme valmistui ja pääsimme muuttamaan. Loppuvuodesta toinen tyttö täyttää myös 10. Mutta siihen on vielä aikaa.

Kanalassa väki on lisääntynyt omien kanojen jälkeläisillä. Ja nekin ovat aloittaneet jo muninnan! Vähän meinaa olla turhankin runsasta munien suhteen ja yksi tämän vuoden suunnitelmista onkin liittyä salmonellavalvontaan. Suunnitelmissa on myös toisen parven haudottaminen siitosmunista. Se, löytyykö sopivia munia testatuista parvista, jää nähtäväksi. Tai saadaanko ylipäätään raivattua tilaa uudelle kanalalle tarpeeksi ajoissa. Jos ei, siirtyy nämä haaveet seuraavaan vuoteen.

Kanat joita viime vuonna haudotuista munista tupsahti, ovat äärettömän kauniin värisiä omasta mielestäni! En tiedä johtuuko nämä vaaleanpunaiset lasit nyt siitä, että ovat oikeasti omista munista haudottuja, eikä ostetuista. Mutta niin äärettömän kauniita ovat! Ja onhan se ollut varsin hauskaa seurata minkälaisia niistä omien kanojen jälkeläisistä mahtaa tullakaan ja kuka mahtaisi olla kenenkin äippä. Toistaiseksi ei ole hajuakaan, kuin kunnolla parrallisista. Niistäkin tietää vain sen, että on neljä äiti vaihtoehtoa.







Kaneja on yritetty astuttaa jo nyt, sillä kahdella alkaa parasta ennen päiväys tulla vastaan ensimmäiseen synnytykseen. Toivottavasti tärppää pian, kovin hyvältä ei tällä hetkellä näytä. Tälle vuodelle suunnitelmissa neljän poikueen verran, eli yksi per naaras. Voi olla, että pari naarasta astutetaan vielä toistamiseenkin, mutta se on melko epätodennäköistä.

Angoran kerintä harjoitukset jatkuvat ja sitä harjoitellaankin vielä varmaan pitkään, kun ei tahdo oikein sujua kunnolla. On niin epätasainen tulos joka kerta vaikka koneella trimmaakin.. Ehkä senkin joskus oppii ja saadaan villaa kehrättäväksi asti. Ja sitten tarvitsee välineet siihen kehräämiseen. Ei ole ihan tämän vuoden suunnitelmissa kuitenkaan. Onneksi angoroita on vain yksi. Näillä taidoilla, ja vähän ajallakin, se on meille varsin sopiva määrä. 






Tämän vuoden suunnitelmissa on aika paljon asioita. Pääasiassa niihin liittyy rakentamista. Muutama uusi puulato pitäisi saada aikaan. Pihasauna projektia pitäisi jatkaa. Lavatarhan aita päätettiin laittaa uusiksi ja sen aloitus olisi nyt myös keväällä suunnitelmissa. Myös muualla pihalla pitäisi jatkaa aidan tekoa. Maakellareiden alue olisi myös mukava saattaa viimein loppuun. Tuskin, mutta yritetään. 

Talven aikana pitäisi saada myös paljon aikaan. Uudelle kanaparvelle tilat ensin raivata ja sitten nikkaroida. Kanilaankin olisi mukava saada vähän lisää tilaa. Viiriäishaaveet saadaan taas lykätä seuraaviin vuosiin. Mutta mahdollisesti niillekin voisi raivata tilat tässä talven aikana. Edellisistä viiriäisistä on jo ihan liian kauan!

Yksi mitä olen suunnitellut opettelevani nyt talven aikana, on saippuan valmistus. Ja sitä onkin suunniteltu jo pitkään. Tarvikkeet pitäisi tilata, eli omavaraisuutta siihen ei saada mahtumaan kovin paljoa, mutta ainakin tekemisen ilo on läsnä. Uskoisin sen myös tulevan vähän halvemmaksi. Nykyiset shampoopalat mitä kaupasta kotiin kannetaan maksavat kuitenkin suunnilleen sen kympin.






Talven aikana myös lasten vaatekaappiin pitäisi saada täytettä. Ja miksei omaankin. Ompelukone onkin hurissut melko paljon. Suuri läjä legginssejä odottaa uusia polvia ja samalla saadaan myös lisää pituutta lahkeisiin. Mitä kirjavammat, sen paremmat. Ainakin sitä mieltä on meidän tytöt! Olen myös pohdiskellut tekeväni lapsille läjän villasukkia todella ohuesta langasta. Kaupan sukat kun ei pahemmin kulutusta kestä ja ei ole niin mukavat parsia kuin villasukat. Mutta ensin pitäisi saada ohuesta puuvillalangasta aloitettu paita valmiiksi. Ei olisi enää kovin paljon jäljellä. Oma periaatteeni nykyään on, ettei saa aloittaa uutta projektia ennen kuin vanha on valmis. Muuten se jää tekemättä loppuun.. Kovasti haluaisin jo päästä kokeilemaan synttärilahjaksi saatua puikkosettiäkin! Ja näiden pitäisi olla puikkojen Ferrarit. Syy miksi nämä valitsin, oli lyhyet kaapelit ja myöhemmin helposti laajennettava setti.







Viljelysuunnitelmat on vielä vähän vaiheessa, mutta suurinpiirtein samat laitetaan kuin viime vuonnakin. Perunoille suunnitelmissa suurempi ala, vaikka viime vuosi olikin totaalinen pettymys. Härkäpapua pitää laittaa enemmän kasvamaan, jokseenkin pieni sato tuli siitäkin, vaikka ala oli kohtuullisen iso. Porkkanaa oli aika sopivasti, eli varmaan sama määrä laitetaan lavoihin tänäkin vuonna, eli suunnilleen kolmen lavan verran. Chilit ja paprikat saakin jo pikkuhiljaa kylvää ja vain muutama uusi kasvi pitää laittaa tulemaan. Kesäkeittiössä on talvehtimassa parisenkymmentä paprikaa, joten ihan hirveän montaa uutta kasvia ei tarvita. Sikäli mikäli saadaan ne pidettyä hengissä.. Ikuinen riesamme vihannespunkki sen sijaan takaa, ettei sadolla pahemmin pääse kehumaan, vaikka kasvien määrä onkin melko suuri.

Viime vuoden lupauksen koitan pitää, enkä esikasvata ainuttakaan kesäkurpitsaa tai avomaankurkkua. Suorakylvönä meillä on tullut aina parhain sato, joten jokohan nyt olisi aika vihdoin uskoa se! Helpottaa reilusti kevään hommiakin, kun ei tarvitse roudata taimia eestaas. Purjoa oli sopiva pieni määrä, enkä varmaan laita ainakaan kovin paljoa enempää tänäkään vuonna. Tomaatit ei häävin onnistuneet, kasvihuoneeseen siirto meni turhan myöhään ja suurin sato olisi vasta ollut edessä, vaan kylmyys tuli ensin. Mutta jotain sentään saatiin pakastimeenkin asti ja hyvä niin. Kasvihuoneen kapasiteetti oli jo maksimissaan ja saman määrän kanssa mennään tulevaankin kauteen. Vajaa 30 tainta kurkkua ja tomaattia yhteensä. Toisesta kasvihuoneesta haaveilen muutaman vuoden päähän. Tämän vuoden tavoite on muistaa kylvää pesusienikurkut! Viime vuonna se unohtui.







Siemenkaupoille pitäisi myös suunnata piakkoin. Ensimmäiseksi odottelen Siementarhan luomusiemenien verkkokaupan avautumista ja ostan sieltä ensisijaisesti. Suomalaisia luomusiemeniä, eikä hinta ole todellakaan paha. Ostoslistalla ei toistaiseksi ole kovin monia siemeniä, mutta tarjontaa selaamalla taitaa taas tulla jotain ylimääräistäkin.. Pienen inventaarion jälkeenkin löytynee listalle vielä vähän lisäystä. En onnistunut viime vuonna sen paremmin siemenien keräämisessä itse, kuin aiemminkaan. Voisi siihenkin koittaa oikeasti panostaa tänä vuonna.


Eli suunnitelmat listattuna:
Kanalaan tilat uudelle parvelle
Kanilaan pari uutta asuntoa
Salmonellavalvontaan liittyminen
Saippuan valmistamisen opettelu
Siementen inventaario ja osto
Siitosmunien osto
Puulatojen rakentaminen
Aitoja eteenpäin
Maakellareiden alue valmiiksi
Perunoille isompi ala
Pihasauna projektia eteenpäin



Käyhän lukaisemassa myös muiden #suuntanaomavaraisuus kirjoitukset! 


Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka   -   Jovela   -   Kakskulma   -   Multavarpaan maailma


Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Mikä Itä   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Caramellia   -   Evil Dressmaker


Kasvuvyöhyke 4



Kasvuvyöhyke 7




sunnuntai 1. elokuuta 2021

Suuntana omavaraisuus, säilöntä

 


Hei vaan pitkästä aikaa yhteispostaussarjan lukijat! En millään ymmärrä miten voi olla jo elokuu.. Elokuu! Vastahan se toukokuu koitti ja omavaraistelijoiden arki täyttyi kiireistä kasvimaalla. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa kun pitää täyttää ruokavarastot talvea varten. Ja sehän onkin operaatio tänä vuonna saada edes jotain sinne kellarin täytteeksi. Tuntuu kaikki menneen ihan metsään. Perunaa ei häävisti näytä olevan tulossa. Mansikat kärsi pahasti kuivuudesta ja tietty ötököistä. Vadelmia tulee todella huonosti ja alue pitäisi muutenkin ottaa työn alle. Muita marjoja sentään tulee ihan mukavasti. Porkkanaakin näyttäisi tulevan oikein kivasti. Edes jotain saadaan kellariin ilman purkkia!

Tähän mennessä säilöön on mennyt mansikkaa kuitenkin ihan sopiva määrä. Pakastimeen ja hillona kellariin. Hunamarjaa saatiin pakastimeen pieni määrä ja mansikan kanssa pieni erä tehtiin hilloakin. Mustikat ovat kypsyneet ja ihan vähän jo haettu pakastimeen naapurimetsästä. Ihanaa kun voi oman tontin rajalta hakea osan tarvittavista. Kuivuudesta huolimatta mustikat ovat isoja ja niitä on paljon! Puolukkaakin näyttää olevan tulossa aika reippaasti. Etupihan pikkuinen saskatoon tekee huippu sadon. Ei uskoisi miten hyvin tuommoisesta rääpäleestä tulee marjoja. Mutta hyvä niin, saadaan smoothieen vähän muutakin kuin omenaa, mansikkaa, kirsikkaa ja herukoita. Kirsikoita tuli yllättävän paljon, vaikka keväällä näyttikin kirvojen puolesta sangen surkealta. Lisääkin saataisiin käydä muualta poimimassa. Ehkä pitäisikin, kun muksuille kirsikkajäätelö maistuu.

Kesäkurpitsaa laitoimme niiiin paljon kasvamaan, että varmasti kellari tulee täyttymään "suolakurkuista". En tiedä miten purkit tulevat riittämään vaikka niitä tuntuu olevan ihan liikaa. Mutta sen verran odotan satoa kesäkurpitsoista tulevan, että voi olla melko tiukilla purkki varaston riittävyys. Mutta onneksi sitä tarvitaan myös raasteena pakastimeen ihan reilusti. Sitä kun tulee heitettyä ruokaan kuin ruokaan. Ja pitäähän kanojenkin saada osansa! Kesäkurpitsaa säilön pääosin kurkkujen tapaan. Ainoa ero on rapeudessa. Kesäkurpitsasta ei tule ihan niin rapeaa, mutta maussa sitä ei kurkusta erota. Paitsi tietenkin tuoreena.







Mehua pitäisi kohta alkaa keitellä. Herukat alkavat olla jo kypsiä ja niitä ei paljoa muuhun käytetä. Tuoreeltaan syödään jonkin verran ja smoothie sekoituksiin tarvitaan korkeintaan muutama litra. Omena-herukkahilloakaan ei tarvitse kovin paljoa tehdä. Linnut pääsevät myös vapaasti herukoita syömään. Tosin kovin paljoa niitä tai mitään muutakaan ei lintujen suuhun häviä. Johtuneeko naapuruston kymmenistä kissoista vai mistä, en tiedä, mutta pahemmin eivät mitkään marjat linnuille ole maistuneet monena vuotena. Toisin sanoen ei ole ollut tarvetta verkoille. Ei sillä, että niitä edes haluaisin käyttää. Ihan mielellään osan herukoista saisivat linnut kuitenkin käydä napsimassa.

Leivonnassa en pahemmin osaa herukoita käyttää, mutta pari hyvää reseptiä sentään on jo löytynyt. Jos on joku ylitsepääsemättömän herkullinen herukka resepti, niin ihan ehdottomasti saa laittaa linkkiä tulemaan! Olisi muutenkin kiva oppia hyödyntämään niitä vähän monipuolisemmin, vaikka smoothiessa niistä varmaan se paras hyöty ravintoarvoissa saadaankin. Herukkaa meillä kasvaa kuitenkin melko reilusti. Toki niitä välillä lapset innostuvat napsimaan suoraan purkista pakastimestakin.






Tähän mennessä kellariin on siis mennyt vasta erilaisia mansikkahilloja. Mansikka, ahomansikka, mansikka-ahomansikka, mansikka-hunajamarja ja mansikka-kirsikka.. Totuuden nimissä osa ahomansikoista on ollut myös saaranmansikkaa. Luulisi nyt talveksi mansikkahillojen riittävän. Seuraava hillo operaatio alkaa vasta kun omenat kypsyvät. Neiti V:n mukaan on ihan pakko tehdä PALJON omena-piparkakkumaustehilloa. En kyllä toisaalta ihmettele, onhan se ihan hauskan makuista. Meillä tullaan tekemään siis omena-piparkakkumauste-, omena-herukka-, omena-kardemumma- ja omena-aroniahilloa jahka on sen aika. Toivottavasti saamme omenoita myös niin paljon, että niistä riittää mehuun asti. Omat puut kun eivät vielä tuota kuin korkeintaan syöntiomenat. Yhden satoisan menetimme talven jäljiltä. Ärsyttävästi se oli meidän satoisin puu, mutta samaa lajiketta on kyllä kasvamassa miehen varttamana. Haaveilen myös uusista puista ja päätettiin miehen kanssa hankkiakin pari puuta! Josko sitten syksyn alesta löytyisi meille sopiva(t) yksilö(t).

Kellari on edelleen pullollaan aikaisempien vuosien satoa. Lisää hyllyjä pitäisi rakentaa ja siivoillakin hieman. Toinen kellari on aivan tyhjä, edes yhtä ainutta hyllyä siellä ei ole. Se on tarkoitettu omenoille, mutta kuten mainistin, meidän satoisin puu otti ja kuolla kupsahti, joten sinne ei ole täytettä nyt sitten juurikaan menossa. Ehkä jos jostakin saisi syys- tai talviomenoita hakea niin sitten, mutta melko epätodennäköistä kuitenkin.






Kellareita käytetään myös ruukkupuutarhan monivuotisten kasvien ja puiden talvetukseen. Ihan parasta, kun voi kasvattaa myös arempia kasveja omalla pihalla. Harmillisesti en ole vielä kaikkea haluamaani saanut ruukkuihin, mutta pikkuhiljaa kerrytämme ja monipuolistamme määrää. Eihän se sato hurjaa ole, jos mitään nyt ylipäänsä tuleekaan, mutta mieltä virkistävää, kun saa kokeilla kaikkea. Kellari on ollut valehtelematta pihan paras hankinta ja helpottanut elämää huomattavasti. Olennainen osa omavaraistelua, vaikka valmiina ostettiinkin.

Pakastimet ovat myös kovassa käytössä. Iso osa kesän sadosta menee suoraan pakastimiin ja sieltäkin löytyy vielä reilusti aikaisempien vuosien satoa. Myös leipää ja leivonnaisia pidetään pakastimessa aina saatavilla. Semmoisia pieniä arjen helpotuksia. Leipää kun ei kaupasta kotiin kanneta ja aina ei huvita leipoakaan.



Pihkahommia ensimmäistä kertaa



Kaneja ei ole toistaiseksi tullut kahta poikuetta enempää. Lähiaikoina olisi kuitenkin tarkoitus astuttaa pari naarasta. Kuitenkin pieni tilanpuute vaivaa ja jouduimme jo valjastamaan yhden puuladon kanien käyttöön. Suunnitteilla olisi ihan vartavasten rakentaa viereen uusi samanlainen puulato, joka saisi oikeasti olla kanien käytössä, jos nyt ei koko vuotta, niin ainakin kesän ajan. Mutta puun hinnan nousu huimaa jo valmiiksi päätä. Vaikka varmaan kaikki muut kuin paneelit löytyvät jo varastosta.






Tipuja on tullut tällä hetkellä yhteensä 16 ja lisää on hautomakoneesta toivottavasti tulossa. Munat olivat alkuun muutaman kanan alla haudottavana, mutta kun en ihan vielä uskaltanut niin nuorille jättää hoidettavaksi haudontaa, siirtyivät munat hautomakoneeseen. Josko keväällä jo uskaltaisin! Sen verran stressaan tipuhommia, että oman mielenrauhan takia koneen käyttö tuntuu turvallisemmalta. On nuo kanatkin semmoisia tuuliviirejä, että ei vielä voi olla varma hautomisen jatkumisesta. Saati onnistumisesta. Mutta silti kanailu tuntuu omalta jutulta. Munat on mukava bonus, mutta olisi tämä harrastus mukavaa ilmankin. Jokseenkin tuntuisi mukavalta myös myydä kohtuullisen pienimuotoisesti munia ja lisätä hieman kanojen määrää. Mutta vaikea uskoa, että munien myynnillä kattaisi byrokratian aiheuttamia kulujakaan. Viiriäisillä olisi helpompaa, mutta jokseenkin ahdistaa jo ajatuskin tilata minkään sortin siitosmunia nyt, kun parvi on testattu taudeista puhtaaksi.


Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tätä elämäntapaa mihinkään muuhun. Alla olevista linkeistä löydät varmasti monta muuta tähän ajatukseen samaistuvaa!

Vyöhyke 1

Jovela   -   Sateenkaaria ja serpentiiniä   -   Apilankukka


Vyöhyke 2

Sarin puutarhat


Vyöhyke 3

Tsajut   -   Mummon kirja   -   Mikä itä   -   Caramellia   -   Harmaa torppa   -   Oma tupa ja tontti


Vyöhyke 4

Korkeala   -   Puutarhahetki


Vyöhyke 5

Puutteela & Puutteelan heinäkuun linkki


Vyöhyke 7

Korpitalo