Blogin takana häärää vuonna 1991 syntynyt naisen alku Krista. Olen kotoisin Hyvinkäältä ja muuttanut tänne Toholammille yli 10 vuotta sitten. Myönnettäköön, että muuttaessani opintojen perässä tälle pienelle paikkakunnalle, ihan ensimmäisenä ei mielessä ollut, että täällä sitä ollaan sitten koko loppu elämä! Mutta niin vain kävi, että vuoden päästä muutosta löysin tuon nykyisen siippani Aatun. Ja se olikin sitten menoa.
Kolmen vuoden seurustelun jälkeen astelimme alttarille. Odotimme samalla myös esikoistamme neiti V:tä. Samassa myllerryksessä suunnittelimme taloamme ja rakennustyöt aloitettiinkin melko pian häiden jälkeen. Nyt olemme asustaneet talossamme jo vuodesta 2012 ja perheemme on kasvanut kahdella tytöllä (neidit M & J) ja yhdellä pojalla (herra R). Melkoinen akkavalta siis. Kolme neitiä, yksi pikkuherra, emäntä ja isäntä. Tällä kokoonpanolla jatkamme niin pitkään, kunnes pienet lentävät pesästä. Haluamme tarjota lapsillemme mahdollisimman puhdasta ja eettistä ruokaa vähintäänkin niin pitkään, kuin kotona jaksavat asustaa.
Omavaraistelu tuli kuvioihin vasta muutamia vuosia sitten. Se lähti kiinnostuksesta hyötykasveihin. Vasta sen myötä kiinnostus puhdasta ruokaa kohtaan alkoi nostella päätään ja nyt ostamme kaupasta pääosin luomua. Kuten omavaraistelusta voi jo päätellä, ihan hirveitä määriä ei tarvitse kantaa kaupasta kotiin, sillä omasta maasta saamme todella paljon ruokaa. Ja itse kasvatetut ovat tietysti myöskin luomua (vaikkei sertifikaatteja omistetakaan)! Kukapa sitä itseään tai varsinkaan lapsiaan haluaisi tarkoituksella myrkyttää... Olemme leiponeet kaikki leivät jo pitkään itse ja muutenkin kaikki mahdollinen tehdään omilla käsillä oman osaamisen puitteissa. Vaikka luomujauhot välillä tuntuvatkin kalliilta, tulee silti leipominen huomattavasti halvemmaksi kuin ostaa kaikki valmiina. Muutenkin käsillä tekeminen on meidän molempien juttu, minä leivon, neulon, virkkaan ja ompelen, Aatu puolestaan tykkää värkkäillä kaikkea puusta. Leikkuulaudatkin tulevat melko edullisiksi, kun niitä jämäpuusta tekee!
Omavaraistelu tuli kuvioihin vasta muutamia vuosia sitten. Se lähti kiinnostuksesta hyötykasveihin. Vasta sen myötä kiinnostus puhdasta ruokaa kohtaan alkoi nostella päätään ja nyt ostamme kaupasta pääosin luomua. Kuten omavaraistelusta voi jo päätellä, ihan hirveitä määriä ei tarvitse kantaa kaupasta kotiin, sillä omasta maasta saamme todella paljon ruokaa. Ja itse kasvatetut ovat tietysti myöskin luomua (vaikkei sertifikaatteja omistetakaan)! Kukapa sitä itseään tai varsinkaan lapsiaan haluaisi tarkoituksella myrkyttää... Olemme leiponeet kaikki leivät jo pitkään itse ja muutenkin kaikki mahdollinen tehdään omilla käsillä oman osaamisen puitteissa. Vaikka luomujauhot välillä tuntuvatkin kalliilta, tulee silti leipominen huomattavasti halvemmaksi kuin ostaa kaikki valmiina. Muutenkin käsillä tekeminen on meidän molempien juttu, minä leivon, neulon, virkkaan ja ompelen, Aatu puolestaan tykkää värkkäillä kaikkea puusta. Leikkuulaudatkin tulevat melko edullisiksi, kun niitä jämäpuusta tekee!
Tonttimme on reilut 4000 neliötä ja sen puitteissa olemme laajentaneet omavaraisuuttamme joka vuosi aina vähän enemmän. Kovin suureen omavaraisuuteen emme tällä tontti koolla pääse, mutta yllättävän paljon sitä tältäkin pläntiltä saa evästä.
Rakennuksia tontilla on talon lisäksi iso autotalli, jonka takaosassa on erikseen eläimille oma tila. Kaksi puulatoa, heinälato ja lavatarhan oma pikku varasto. Kasvihuone, joka on vieläkin kesken, mutta valmistunee tässä joskus. Maakellarit, joissa säilömme vihannekset, hillot ja muut säilykkeet. Lisäksi talon yhteydessä on maalausta vaille valmis lasitettu terassi ja kesäkeittiö, josta tosin se itse keittiö vielä puuttuu. Lapsia varten myös leikkimökki on työn alla. Lapsille on tehty leikkimökin läheisyyteen oma pieni lavatarha ja oma kukkapenkki. Yritämme näin saada kipinän syttymään heissäkin oman ruoan kasvatukseen vielä vanhempinakin. Tällä hetkellä se kipinä löytyy, mutta kuinka pitkään, sen näyttää aika. Kaikki mahdolliset puitteet pyrimme siihen antamaan. Lapset ovat mukana leipomassakin ja näin ollen saavat melko hyvän kuvan siitä mitä se elämä todellisuudessa on.
Pupuja meillä on vaihteleva määrä. Sekalainen seurakuntamme ilostuttaa ja työllistää meitä vielä pitkään. Rodutkin ovat mitä sattuu, mutta myös muutama puhdasrotuinenkin löytyy. Wiener uros, suurihopea naaras, pari kääpiöluppaa ja ihana karvakasa angora poitsu! Angora oli pitkäaikainen haave, joka toteutui viimein loppuvuodesta 2020. Lenni on oikea hurmuri punaisine silmineen! Kaneja minulla on ollut lapsesta asti. Lähemmäs 20 vuotta sitten sain ensimmäisen kanini ja siitä lähtien lähes aina jokunen on nurkissa pyörinyt. Olemme myös molemmat aikoinaan käyneet kanien kasvattajakurssin. Kanit ovat siis keskeinen osa meidän elämäämme ja tulevat aina olemaankin.
Kanoja löytyy myös pieneltä tilaltamme vaihteleva määrä. Rotujakin on useampi, mutta kaikkia yhdistää pieni koko. Kääpiökochit ovat antaneet sen verran hyvän vaikutelman, että saatamme niihin panostaa jatkossa enemmänkin. Toisaalta olisi mukava myös jokin isompikin rotu, mutta tilat ovat sen verran pienet, että toistaiseksi pitäydymme vain näissä pienissä. Viiriäisten mentävä kolokin olisi ajatuksissa täyttää parin vuoden sisällä.
