Hedelmäkuja nyt

Aiemmasta postauksesta pääset näkemään hedelmäkujan lähtökohdan. Tällä hetkellä kujalla näyttää osakseen melko rehevältä. Monia yksivuotisia kasvejakin on laitettu paikkaamaan tyhjiä kohtia, kunnes saamme hankittua enemmänkin monivuotisia. Päädyimme siis hieman hidastamaan projektin valmistumista ja vähän hillitsemään rahan kulutusta kylvämällä yksivuotisia joukkoon. Sekä tietenkin pelivaraa saatiin näin suunnitelman muutoksia varten. Ratkaisu oli hyvä ja oikein mukava satokin saatiin hedelmäkujalta varsinkin kesäkurpitsasta. Perunat vielä nostamatta, mutta ihan lupaavalta on kaivelut näyttäneet, vaikka alkuun ei siltä tuntunutkaan. Kujalle laitettiin pienelle alalle sinistä 'Blue Congo' perunaa, joka onkin viime vuodelta jo tuttua. Maukas jauhoinen peruna, joka on vielä värinkin puolesta terveellinen!

Puita ja pensaista on tullut aika reippaasti lisää edellisestä päivityksestä. Tällä hetkellä päärynöitä edustaa 'Siska' ja 'Lada', omenoita 'Suislepp', 'Pirja', 'Borgovskoje' ja 'Solnyshko'. Luumupuita on toistaiseksi yksi kujalla ja sekin siirretty omalta pihalta ja toinen vielä odottaa siirtoa. Siirretty on 'Sinikka' ja näyttää siltä, että se on tykännyt paljon siirrostaan huonosta maasta parempaan ja näin toivottavasti käy toisellekin. Siirtoa odottava on 'Kuokkala' ja sekin näyttää todella kärsineeltä meidän ihanasta savimaasta. Mutta jospa saataisiin muutaman vuoden päästä niistäkin satoa, kun pääsevät parempiin oloihin. Epäilen kuitenkin, että ovat melko taantuneita ja satoa jos joskus tulee, joutuu odotella vähän enemmän kuin muutaman vuoden. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä!

Polku on alkanut hieman jo muotoutua. Tuulenkaadot pääsivät esittämään pihalaattoja ja välit katettiin koristekatteella. Ajatuksena oli kujalle hämyinen ja metsäinen tunnelma. Siihen ei oikein betonilaatat olisi sopineet, niinpä päädyttiin kokeilemaan miten puusta sahatut laatat tässä toimivat. Myös koristekatteen hinta vaikutti valintaan, että se ei olisi ainoa materiaali, vaan hieman pitäisi kustannuksia jakaa. Ja mikä tulisikaan halvemmaksi kuin tuulessa kaatuneet puut! Omaan silmään se näyttää melko kivalta. Kestävyys tuskin on kovin suurta luokkaa, mutta uusiminen ei kovin suuri homma ole. Ainoa mikä tässä valinnassa mietityttää on käytännöllisyys. Miltä näyttää esimerkiksi keväällä, jos tippuneita lehtiä ei saa kunnolla haravoitua käytäviltä? Ajan kanssahan se selviää, mutta vähän jännityksellä odotan miten käy. 

Pienempiä polkuja joutuu varmasti puiden kasvaessa hieman siirtelemään ja muokkailemaan, mutta saavat nyt olla niin pitkään paikoillaan, kunnes tulee oikea tarve siirrolle. Metsämansikkamatto on haaveena kasvien pohjalle ja polkujen viereen. Melko nopealla tahdilla ne näyttävät tulevankin, sillä muutama taimi ostettiin, ja rönsyjä on nyt jo ympäriinsä ihan valtavat määrät! Näitä joutuukin varmasti usein karsia vääristä paikoista pois. Toivottavasti niillekin löytyy sitten ottajia :) 

Maakellari sai viimeinkin päälleen jo osakseen peittävän multa kerroksen. Aikamoinen rytökasa sinne kankaan alle jäikin. Tarkoituksena olisi keksiä pian, mitä rinteeseen haluaisi istuttaa, jotta ehtisivät hieman juurtua ennen talvea. Pelkään, että sulamisvedet huuhtovat kaikki mullat jyrkästä rinteestä alas keväällä! Luulisin kuitenkin, että kasvien juuret pitäisivät mullan paremmin paikoillaan. Mutta aikaahan ei enää paljoa ole juurtumiselle.. Ja päätöksen tekemisen vaikeus ei ainakaan auta asiaa! Ehkä sitä kuitenkin edes jotain saa istutettua, jos ei muuta niin mansikat ovat taas pullollaan rönsyjä, vaikka tarkoituksena olikin ne poistaa ennen juurtumista. Arvaatte varmaan, ettei siinä onnistuttu..

Niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa, eipä auta kuin lähteä hommiin!

Tomaattihuone

Tomaattihuone näyttää lähinnä viidakolta. Vähän turhan täyteen tupattuna tomaatteja joutuu hieman väistellä kulkiessaan. Kasvihuoneen käyttöönottohan keväällä hieman viivästyi ja se näkyy nyt sadon ajoittautumisessa. Muutamia tomaatteja on kasvihuoneestakin kerätty, mutta pääasiassa avomaalta on satoa tullut. Kuitenkin hiljalleen alkaa siellä täällä kasvarissakin näkyä pientä punertumista, joskin latvamätää on melko paljon myös näkyvissä. Avomaalla sen sijaan alkaa olla merkkejä enemmänkin rutosta, mutta peukkuja pidän pystyssä, ettei se vie koko satoa... Saapa nähdä miten käy. Harkinnut olen myös tomaattien keräämistä sisälle kypsymään, josko se estäisi ruton leviämisen tomaatteihin? Ja alkaahan ne yötkin jo viilenemään.

Viime viikolla haimme käytetyn oven kahvipaketilla kasvihuonetta varten. Oven pinta on hieman elämää nähnyt, mutta käyttötarkoitukseensa parempi kuin hyvä. Kunnon löytö etten sanoisi! Jätimme vielä pressut ovea vasten roikkumaan, sillä tarvitsisimme kaksi pientä ikkunaa, jotta kasvihuoneen saisi rakennettua loppuun asti. Joudumme varmaankin tilata uudet lasit valmiisiin aukkoihin, kun sopivia ikkunoita ei ole vielä kävellyt vastaan. Pientä toivoa olen pitänyt yllä, mutta tuskin tulen oikean kokoisia kuitenkaan löytämään. Vanhoja isoja ikkunoita kuitenkin vielä varastossa on, mutta niiden leikkaaminen on ollut sen verran toivotonta, ettei siihen varmaankaan kannata enää lähteä. 

Kasvihuone on täyttynyt raakileista paljon suuremmalla määrällä kuin osasin odottaa! Pessimistinä oletin tämän vuoden sadon olevan vain vähän parempi kuin aikaisemmat melko epäonnistuneet kokeilut. Mutta onnekseni näin ei olekaan. Osa taimista notkuu muhkeista ja herkullisen näköisistä tomaateista, osassa taasen yhdessä tertussa on pitkä rivi kirsikkatomaatteja! Mikä ihana näky viljelijää aina ovella odottaakaan, voiko vaivasta parempaa palkkiota saadakaan? :)

Vaikka tuntuu kovin syksyiseltä ja tyhjältä kasvimaalla, niin silti satoa on vielä kerättävä ja säilöttävä valtavia määriä. Perunat on vielä maassa, eikä varsiakaan ole katkottu! Sekin pitäisi nyt ensimmäisille tehdä. Punajuuret ovat kasvaneet nopeaan tahtiin ja näyttäisi siltä, että toinenkin satsi saadaan säilöttyä. Ensimmäisen erän jälkeen näytti siltä, että vain pieniä on enää tulossa. Onneksi olin väärässä! Purjoja on paljon, kehäkukan terälehdetkin pitäisi kerätä ja kuivata. Härkäpapujakin on vielä kasvimaalla ja herneet aloittivat uuden satokauden. Tekemistä riittää niin sadonkorjuussa, kuin kasvimaan valmistelussa talvea varten. Istutettavaakin vielä on! Ja mikä parasta, kaikki on aina kotiin päin. Kaikesta tekemisestä puutarhassa on jotain hyötyä. Ei aina meille ihmisille, mutta hyönteiset ovat myös tärkeä osa puutarhaa. Ja kyllähän toivottu surina kasvimaalla saa hymyilemään :)

Lavatarhan toinen rakennusvuosi

Pettymys oli suuri keväällä 2016, kun suurinosa mansikan taimista oli kuolleita vaikean talven jäljiltä.. Kuten jo aiemmassa lavatarhan ensimmäisen rakennusvuoden postauksessa mainitsinkin. Mutta siitä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan rakentamista jatkettiin ja päästiin jo toiselle riville. Jotta kottikärryillä olisi vaivatonta kulkea, lavojen väleistä jätimme todella reiluja. Kulkuväylät ovat metrin levyiset.

Saimme tehtyä myös ensimmäiset lavat reunaan aidaksi. Ristikoiden teko on melko työlästä, mutta lopputulos palkitsee. Ensimmäisen ristikollisen lavan takana on jyrkkä pudotus. Teimme sinne raakalaudasta väliaikaisen seinämän odottamaan lopullista muuria. Eihän se kovin hyvin pitänyt maata paikoillaan, mutta kyllä siitä apuakin oli! Eli ei kuitenkaan ihan turhaan tehty, vaikka välillä on siltäkin tuntunut. 

Mansikoita emme istuttaneet kyseisenä vuonna uudestaan, vaan katsoimme selvinneiden taimien kanssa seuraavaan kevääseen. Halusimme ensin nähdä oliko syynä oikeasti vain se huono ja vaikea talvi, vai oliko lavojen syvyys liikaa talvehtimiselle. Ja talven syyhän se sitten onneksi oli!

Aloitimme myös tekemään laattoja itse muotilla, mutta totesimme sen turhan työlääksi siihen nähden, miten paljon sekin tulee maksamaan. Mansikka lavojen väleihin kuitenkin jätettiin valmiiksi tehdyt laatat ja se tullaan vielä joskus jatkamaan loppuun asti. Vieläkään emme ole päättäneet varmuudella, mitä muiden lavojen väliin soran päälle lopulta laitetaan. Sen tiedän kuitenkin varmaksi, että sora se ei ole mikä jää näkyviin! 

Kellarin kunnostusta

Maakellari kaipasi perusteellista pesua. Ensinnäkin sen takia, kun emme aiemmin ole sitä vielä kalkinneet. Ostimme sen kuitenkin jo kolme vuotta sitten. Aina ei vaan saa aikaiseksi tehdä kaikkea sitä mitä pitäisi. Mutta nyt voimme todeta, että kalkki on seinässä ja tämän vuoden hyllyjen rakennus tavoite täytetty! Yllättävän helpostihan se pesu ja kalkitus sujuikin painepesurin ja massaruiskun ansiosta. Seinien viereen aloitettiin myös laattojen laitto, että saadaan hyllyt tukevasti paikoilleen. 

Voin sanoa, että kalkkivelli vaikutti valoisuuteen valtavasti! Odotettavissahan se toki oli, että synkkyys hieman vähenisi, mutta että näin paljon. Varmaan asiaan vaikuttaa myös se, että hyllytkin maalattiin kalkkivellillä valkoisiksi. Toivottavasti tämä lisää niiden käyttöikää edes jonkin verran. Aikaisemmat hyllyt olivat tavallista vaneria ja kolmessa vuodessa homehtuivat rumiksi, mutta kuitenkin jaksoivat vielä purkkien painon kantaa. Eli eiköhän nämäkin muutaman vuoden kestä hyvinä. 

Ensimmäinen purkillinen etikkapunajuuria!

Hämähäkkejä on ollut runsaasti kellarin katossa ja seinissä. Ne kuitenkin katosivat lähes kokonaan jo hetkeä ennen pesua. En oikein käsitä minne kaikki yhtäkkiä hävisivät, mutta parempi niin. Eivät ainakaan jääneet painepesurin jalkoihin. Nyt pystyy kulkea kerrankin pää pystyssä kellarissa, eikä aina kyyristellä pelosta, että mistä mahtaa jättimäinen hämähäkki tipahtaa niskaan... Onneksi niin ei ole kuitenkaan käynyt!

Yksi hyllykkö ei riittänyt tämän vuoden hilloille ja kurkkusalaateille. Ihan mahtavaa! Hyllyjen alle jätettiin ämpärin mentävä kolo ja todennäköisesti vielä ainakin tulevana talvena perunat säilytetään ämpäreissä. Vielä ei olla päätetty minkälaisissa astioissa perunat tulevaisuudessa säilytetään, mutta eiköhän sekin joskus selviä :) Aikaisempaakin satoa vielä kellarista löytyy, mutta ei kovin paljoa. Chilejä, omenahilloa, "kapriksia" ja kesäkurpitsa viipaleita on jonkin verran jäljellä. Eiköhän nekin pian jo lopu. Chilit on vielä tältä vuodelta säilömättä, jollei lasketa niitä mitä kurkkusalaatteihin on käytetty. Ihan hirmuisen suurta satoa ei niistä kuitenkaan odotella. Jos nyt muutaman purkin saisi säilöttyä, niin riittäisi varmasti seuraavaan satoon asti.

Säilöntä vaatii valtavasti lasipurkkeja. Ilman ihania ihmisiä, jotka ovat meille runsaasti purkkeja lahjoittaneet, emme saisi näin suurta satoa säilöttyä kellariin mitenkään! Valtavasti kiitoksia siis naapurit, ystävät, tutut ja tuntemattomat! Teidän avulla olemme säästäneet pitkän pennin. Lasipurkit kaupoissa maksavat sievoisen summan ja mielestäni on varsin erikoista, kun saat ostettua purkillisen valmista säilykettä joissakin tapauksissa paljon halvemmalla, kuin vastaavan tyhjän lasipurkin.. Ehkä netistä tilaamalla voisi löytääkin edullisia purkkeja, mutta kierrätys on mukava osa meidän arkea muutenkin, niin se sopii hyvin myös tähän harrastukseen. Ja tämän harrastuksen ansiosta meillä on talveksi suuri sato herkuteltavana! Uskoisin myös, että näillä varastoilla on säästetty sievoinen summa. Ja mikä parasta, kaikki viljellään ilman myrkkyjä. Makukin on jotain ihan muuta kuin teollinen. Eipä ole paluuta entiseen tässä huushollissa :)

Punajuuret

Aikaisempina vuosina punajuuri kokeilut ovat menneet pitkälti penkin alle. Muutamia juurikkaita ollaan saatu toki nostaa maasta. Täksi vuodeksi kylvettiin kahteen lavaan erilaisia juurikkaita. Toinen onnistui, josta kuvan punajuuret onkin nostettu. Toinen ei ihan niin hyvin menestynyt.. Molemmissa itävyys oli todella huono, mutta onneksi edes jonkin verran iti ja saatiin ensimmäistä kertaa tehtyä etikkapunajuuria. Kokokin oli ihan kiva tässä paremmin onnistuneessa lavassa. Tosin loput eivät näin hyvän kokoisia olekaan, mitä kuvassa, mutta kuitenkin ihan käyttökelpoisia nekin.

Kesäkurpitsaa tulee vielä ihan mukavaan tahtiin, mutta paprikoista ei enää kurkkusalaattiin riitä. Pitää siis keksiä niillekin käyttöä isommissakin määrin. Sato alkaa kuitenkin hiipumaan, sillä osa kasveista on ollut jo jonkin aikaa jostain syystä vähän huonossa hapessa. Mutta se ei onneksi haittaa! Kunhan nyt vielä edes muutaman saisi kellariinkin laitettua syystalvea varten viimeisistä kurpitsoista. Yksi talvikurpitsakin on mukavassa kasvussa. Toinen pienempikin löytyy, mutta sen enempää satoa ei taidakaan tulla. Ihan mukavasti kuitenkin, kun aiemmin ei olla niissäkään onnistuttu :)

Perunoiden nosto jännittää valtavasti.. Kaiveluiden tuloksena sato ei ole ollut häävi. Jotenkin pelkään, ettei siellä oikeasti ole juurikaan satoa kerättävänä. Viime vuodenkaan sato ei ollut päätä huimaava, kun ruttoisia pottuja oli melko reilulla kädellä. Nyt näyttäisi muuten hyvältä varsien puolesta, mutta en jaksa uskoa, että muutamaa ämpärillistä enempää olisi nostettavaa. No, se jääköön vielä nähtäväksi, onhan tässä vielä kasvukautta jäljellä, jollei rutto nosta päätään ja varret joudu katkottavaksi. Eihän se peruna kaupassa paljoa maksa, mutta omat perunat ovat maultaankin ihan eri juttu!

Eskariin

Keskimmäinen tyttö lähtee huomenna eskarin polulle. Reppu ostettiin jo hyvä tovi sitten, mutta penaalin sai äiti tehdä. Ja sehän saatiin tehtyä näinkin hyvissä ajoin kuin päivää ennen ensimmäistä koulupäivää! Ehkä vielä joskus uskaltaudun kokeilemaan myös sitä repun ompelua, mutta nyt saa ostettu mennä niin pitkään kuin kestää. Ihmettelin hieman kun neiti ei kinunnut kaupasta penaalia, kuten isosiskonsa viime vuonna. Sain kuitenkin tehdä myös hänelle lopulta penaalin, kun sopivat kankaat löytyi.

Neiti M oli lopputulokseen ilmeisesti hyvin tyytyväinen, kun kysyin olisiko kuitenkin ollut kivempi ostaa kaupasta penaali. Vastaukseksi sain, ettei kaupasta saa näin hienoa :) Se jos mikä lämmittää tämän äidin sydäntä!

Ajattelen, että myös ompelu on omalla tavallaan omavaraisuutta. Vaatteiden ompelu uusista kankaista ei ehkä kovin ekologista ole, mutta kestävyys ja laatu on aivan eri asia kuin halpatuotantomaissa valmistetuissa vaatteissa. Korjaaminen ja jatkojalostus sen sijaan ovat taloudellisesti erittäin kannattavia sekä myös ekologisesti katsottuna erittäin suotavia toimenpiteitä. 

Harmikseni emme voi ikinä olla omavaraisia materiaalien tuotannossa, mutta angorakanien hankintaa olemme jo pitkään harkinneet. Eihän sitä villaa niistä pienellä määrällä isoja kasoja tule, mutta näkisin, että pienikin määrä on parempi kuin ei mitään. Olisi myös ihana päästä opettelemaan kehräämistä. Tykötarpeita olen sitä varten aina katsellut sillä silmällä, mutta ostamaan en toistaiseksi ole vielä ryhtynyt.

Perinteisiä käsitöitä haluaisin opetella tulevaisuudessa enemmänkin ja varsinkin kasvivärjäys kiinnostaa erityisen paljon. Ehkä vielä joskus pääsen kokeilemaan sitäkin.

Sadonkorjuuta

Lilat vadelmat ovat yksiä tämän vuoden kokeiluista

Ampparit.. Ne pienet penteleet estävät viimeisien mansikoiden keräämisen ja vaikeuttavat muidenkin marjojen keruuta. Miten niitä voikaan olla niin valtava määrä joka paikassa? Ei toivoakaan, että uskaltaisi mansikoihin kätensä lykätä! Onneksi kuitenkin saimme kerättyä mansikoita valtavan paljon enemmän kuin viime vuonna. Omavaraisuus siis jatkuu ainakin seuraavaan vuoteen asti. Monta litraa meni hilloiksi ja vielä enemmän pakastimeen. Ei voi olla kuin tyytyväinen, vaikka nyt aika iso osa jääkin amppareiden suuhun. Onneksi on muitakin marjoja!

Vadelmat kypsyy kovaan vauhtiin ja muutama pieni rasiallinen on pakastimeen jo mennyt. Ajatuksenani oli keitellä vielä mansikka-vadelmahilloa, mutta enpäs taidakaan uskaltaa edes muutamaa mansikkaa hakea sekaan. Pitänee tehdä pelkistä vadelmista hilloa. Hurjasti vaan on matoja ollut vadelmissa, toivottavasti ensikesänä olisi taas puhtaampia..

Talvella suunnittelin paljolti tämän vuoden kylvöt ja tietysti esikasvatukseen meni jo silloin paljon aikaa. Suunnittelin silloin laittavani niin paljon kesäkurpitsoja, että saadaan kunnon varasto "kurkkusalaattia" kellariin. No, sen voin nyt sanoa tässä vaiheessa, että tällä hetkellä on niin paljon kurkkusalaattia kellarissa, ettei tarvitse varmaan ajatellakaan tekevänsä ensivuonna ainuttakaan purkillista. Mutta ei kai sitä voi silloinkaan jättää tekemättä... :) Kunhan nyt ainakin taimien määrää vähentää reippaalla kädellä, mikä olikin tarkoitus, jos onnistutaan saamaan kunnon "pesämuna" kurkkusalaattia. Ja eiköhän se ala olla pikkuhiljaa kasassa.

Suurinpiirtein 20kg kerätty kesäkurpitsoja ja melkein kaikki säilötty kurkkusalaatiksi. Yhtä kiloa kohden mennyt noin kolme paprikaa, eli sekin sato on ollut erittäin runsas. Toisaalta ajatuksena oli myös saada pakastimeen paljon paprikoita. Siinä ei nyt ihan taidetakaan onnistua, mutta jos edes vähän lisää menisi pakkaseen, niin voin sanoa olevani tyytyväinen. Pitänee jättää suosiolla myös paprika säilykkeiden teko ensivuoteen. Tai eihän sitä tiedä, jos ottavat ja yllättävätkin vielä sadollaan. Onhan tässä vielä aikaa, kun vasta kunnon pakkasilla paprika huoneeseen tulee turhan kylmä.

Talvivalkosipuleiden koko löi ällikällä! Ei ihan meinaa vieläkään uskoa kuinka komeita niistä lopulta kasvoi. Keväällä meni alkuun todella pitkään, ennen kuin mitään nousi mullasta ja olin jo aikeissa luovuttaa. Mutta nyt voi ylpeänä todeta onnistuneensa kasvattamaan valtavia valkosipuleita! Syksyllä näistä laitetaan isoimmat maahan ja jäädään odottamaan uutta satoa :)

Hyötypuutarhasta on vaan älyttömän paljon iloa!