Yhteiskunnasta vieraantuneet

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja aika jälleen kertoilla porukalla omasta omavaraistelusta.

Kuukauden aiheena tällä kertaa on muiden suhtautuminen omavaraisteluun, sekä inspiraation lähde. Ehkä otsikko jo kertoo jotain joidenkin suhtautumisesta, mutta suurimmalta osalta palaute on ollut enemmän kuin positiivista. Monet ovat todella innoissaan siitä, että tuotamme itse osan ruoastamme. Jotkut oikeasti kehuvat toimintamme ihan maasta taivaisiin ja sitten on niitä jotka näkevät toimintamme aivan päinvastoin.

Avoimet puutarhat ja muut tapahtumat, joissa olemme avanneet puutarhamme vierailijoille, ovat olleet todella ihania. Se on ihan uskomatonta, miten kauniita sanoja olemme saaneet osaksemme. Kannustusta jatkaa tätä omavaraistelun taivalta. Erityisesti miehen mummu (ja jo edesmennyt pappa) on jaksanut aina ylistää meidän pihaa ja viljelyä. En osaa edes arvata kuinka moni heidän tutuistaan on kuullut meistä.

Aina ei kuitenkaan muiden mielipiteet ole niin mukavaa kuunneltavaa. Toisilla on ilmeisesti oikeus haukkua erityisesti tämmöiset pääosin kotiäidit ihan lyttyyn. Lapset pitäisi laittaa päiväkotiin ja lähteä täysipäiväisesti töihin. Millään muulla ei ole väliä kuin rahalla. Sitä pitää tienata ja sitä pitää osata myös kuluttaa. Teemme liian vähän töitä molemmat ja erityisesti minä, kun myyntiin leipominenkaan ei ole oikeaa työtä.. Meidän tapa elää ei ole se oikea. Se oikea on oravanpyörä.

Onneksi kuitenkin ihan itse saa päättää miten tämän oman elämänsä elää. Olen ihan mielelläni sitten vieraantunut yhteiskunnasta, jos tämä elämäntapa sitä tarkoittaa. Kuitenkin veroja maksetaan siinä missä muutkin. Miksi laittaisin lapset päiväkotiin, jos on mahdollisuus pitää kotona ja elää vähän vähemmällä. Miksi en viljelisi omaa ruokaa ja näin vähentäisi ostamisen tarvetta. Ihan vielä ei voi kuitenkaan puhua rahan säästämisestä, kun pihan laitto viljelykuntoon on vienyt sievoisen summan. Jossain kohti kuitenkin kotitarveviljelystämme tulee myös edullista. Ja ainahan harrastukset maksaa. Mikä olisikaan parempi harrastus, kuin sellainen, jossa tulee sivussa puhdasta ruokaa. Se on myös välillä varsin fyysistä hommaa, joten tulee myös kaupanpäälle kuntoilua.

Toisesta aiheesta mainittakoon pelkästään aivan loistava kirja Lavatarhuri ja hyötykasvien aarreaitta Blomqvistin taimisto Lepplaxissa. Lavatarha oli suunniteltu aivan erilaiseksi ennen kuin luin kyseisen kirjan. Blomqvistilla tulee vierailtua useamman kerran kesässä. Taimistolla on joka syksy myös omenanmaistajaisia, joissa on päässyt hyvin tutustumaan eri omenalajikkeisiin. Sieltä onkin löytynyt suurinosa omenapuistamme ja mies kävi myös viime vuonna varttamiskurssin. Mieletön paikka!

Talvetetut paprikat tekevät pientä satoa, esikasvatukset ihan kohtuu hyvällä mallilla, joskin hieman pidemmällä voisivat olla. Jotenkin olen ihan jumissa, en oikein tiedä mitä laittaisi esikasvatukseen ja mitä ei. Vähän heittelin jo pillisipulin siemeniä kasvimaalle. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Ikäväksi yllätykseksi lumien alta paljastui myyrän koloja. Niitä ei meillä vielä aiemmin ole ollutkaan. Olettaisin otuksen olevan vesimyyrä ja nyt mietityttää pitäisikö vesiaiheesta luopua. toisihan se vähän lisää tilaa viljelyyn, mutta sitten joutuu sanoa hyvästit sammakon poikasille. Ja mitään varmuuttahan ei ole myyrän lajista.

Kanalassa riittää hautojia. Eivät innokkaat meinaa millään lopettaa, vaikka joka päivä munat viedäänkin alta. Munia tulee silti yli oman tarpeen. Osa syötetään keitettynä ja murskattuna kuorineen kanoille. Nyt olen pitkästä aikaa tehnyt paljon pastaa itse ja siihen saa uppoamaan mukavan määrän munia. Yleiskoneen pastamankelilla teko on niin äärettömän helppoa ja kevyttä, että pystyy helposti tekemään isommankin määrän kerralla. Toista se oli kaulimella tehdessä. Ja onhan se itse tehty pasta vähän terveellisempääkin sen kanamunan ansiosta. Ja hyvin onnistuu tekeminen ihan tavallisella vehnäjauholla. Itse tehden voi myös päättää mistä maasta se vehnä tulee ja onko jauhot luomua vaiko ei. Ja miksipä ei olisi, kun loppujen lopuksi se vähän isompi hinta jauhopussilla ei kovin suuresti näy lautasella.

Pastalle tehtiin kuivausteline jo valmiina olleeseen kuivaus/kohotuskaappiin. Käytössä ollessaan kaappia ei voi muuhun käyttää, mutta käyttämättä elementit eivät vie kovin paljoa tilaa. Pitkään sitä mietittiin millainen teline tehdään. Ja sitten keksittiin varsin toimiva ja äärettömän yksinkertainen teline. Kerrallaan tuonne saanee mahtumaan aikamoisen kasan spagettia. 

Pakastimessa alkaa olla jo tilaa tulevalle sadolle. Omenamehu on loppu ja pulloja alkaa olla kertynyt "uusiakin" melkoinen määrä. Toisin sanoen siis tänä vuonna saadaan tehtyä suurempi määrä mehua, mikäli vaan jostain saamme taas omenoita! Mutta sähkökäyttöisellä mehuprässillä teko on hieman turhan työlästä. Olemmekin ajatelleet hankkia tänä vuonna kunnon vehkeet. Mutta mistä ja millaiset? Sitä en vielä tiedä.

Kesähuoneessa ötökät lisääntyy, mutta kelta-ansat ovat toimineet ihan kiitettävästi. Mekaanisestikin on tullut listittyä ripsiäisiä ja harsosääskiä ihan mojovasti. Onneksi niidenkin kanssa pärjätään. Vihannespunkit eivät vielä ole talviuniltaan heränneet, mutta kunhan tästä ilmat kunnolla lämpenevät, siirretään kaikki paprikat ja chilit joka tapauksessa pihalle viettämään kesää ja näin ollen päästään aika paljon vähemmällä punkkien suhteen.

Kirvahyökkäystä odotellessa. Niitä ei ole kasvihuoneissa ollutkaan pitkiin aikoihin. Eiköhän se siis olisi tänä vuonna jo aikakin, että saadaan niistä taas iloita.. Muualla kyllä kirvoja riitti viime kesänä. Lumipalloheisikin näytti kamalalta, mutta se nyt ei kovin suuri murhe ole. Leppäkertuilla ja niiden lukuisilla toukilla riitti ruokaa ja muutaman kerran näin lintujenkin käyvän hakemassa vähän evästä. Ihan oli sen arvoista siis. Eikä koristekasveilla ole itselleni ihan niin älyttömän suurta merkitystä muutenkaan. Jos on silmäniloa niin kiva, mutta jos joku ötökkä vähän rumentaa niin väliäkös sillä. Ainoastaan harmittaa, jos nämä uudet kaverit, eli myyrät käyvät viemässä kalliit kukkasipulit. Ne kun on meillä ihan jo pölyttäjien iloksi laitettu. Onneksi sentään löytyy tontin ympäriltä pajua, jos ei muuta.

Piha herää hiljalleen eloon, köynnöspinaatti, pillisipulit, maksaruohot ja monet pensaat ja puut näyttävät elonmerkkejä. Valkosipulit antavat odotuttaa vielä itseään, mutta vielä onkin luvattu kylmiä öitä, joten toivottavasti pysyvätkin hetken mullan alla. Lavat meinattiin nyt myyrien ilmestymisen myötä verkottaa pohjalta muutama kerrallaan vuodessa. Erityisesti nyt haluaisin suojata tulevat porkkanalavat. Vaikka ehkä ei olisi pahitteeksi pienempi sato tällä kertaa. Porkkanaa kun on pakastin pullollaan, eikä kellaristakaan ihan vielä ole loppumassa. Mutta parempi näin kuin, että joutuisi turvautua kaupan porkkanoihin. Onhan se nyt ihanaa olla edes jossain oikeasti omavarainen.

Miten mahtaa kollegoiden tutut suhtautua tähän ihanaan elämäntapaamme, eli omavaraisteluun? Käyhän lukaisemassa!

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää   -   Oma tupa, tontti ja lupa   -   Pilkkeitä Pilpalasta 1 ja Pilkkeitä Pilpalasta 2

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Caramellia   -   Rakkautta ja maanantimia   -   Sanni ja farmi

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki   -   Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo