Hiljalleen alkaa siirtyä ajatukset seuraavaan kasvukauteen. Tulevana vuonna suunnitelmat eivät ole mitenkään suuren suuria. Hedelmäkujan kasvilajistoa laajennetaan, rikkoja pyritään vähentämään ja lavatarhaan rakennetaan ainakin pari uutta lavaa. Kivahan se olisi saada sekin kokonaan valmiiksi, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan. Muksujen lavatarhaan pitäisi vielä tehdä marjoille omat lavat. Muutoin saimme sen suureksi yllätykseksi valmiiksi asti. Olihan se melkoinen panostus lasten innostamiseksi, mutta luulisin sen myös kantavan hedelmää. Ainakin toistaiseksi innolla odottavat hekin uutta kasvukautta. Ja sitten kun eivät enää siitä innostu, saa itselle vaikka kivan yrttitarhan laitettua. Tai mitä nyt ikinä keksiikään.
Chilit ja paprikat saisi piakkoin kylvää ja tämän vuoden tavoitteena pidän chilien reilua vähentämistä. Vain kaksi kasvia olisi meille riittävästi, kun sitä aikaisempaa satoakin vielä reilusti löytyy. Paprikat sen sijaan eivät vielä ole pahemmin riittäneet ja varsinkin nyt kun riesana on vihannespunkki, sato ei ole suuren suuri isollakaan määrällä taimia. Joten niitä nyt pitäisi sitten laittaa älyttömiä määriä, että edes pienen määrän saisi pakastimeen asti. Kesäkeittiössä on vielä monta paprikaa ja chiliä talvehtimassa ja sadon heikkouden takia olisi ensimmäistä kertaa tarkoitus oikeasti ne pitää hengissä talven yli. Onneksi se katala punkki katras ei tuosta viileydestä niin välitä. Toki ilmojen lämmettyä ongelma taas roihahtaa, mutta nyt tilanne on ihan hyvä.
Omenoiden sato on yksi odotetuimmista asioista syksyllä. Saimme ensimmäistä kertaa keltakeltakanelista satoa ja voi että miten hyvän makuinen omena se onkaan! Enpä olisi uskonut sen olevan niin hyvää. Ja säilynytkin tähän asti hyvin kellarissa.
Jokohan sitä joku uusista puista alkaisi myös satoa tekemään vai vieläköhän joutuu odotella? Ensimmäisten maistiaisten odottelu.. On se vaan silkkaa tuskaa kun ei tiedä kasvattaako hyvän makuisia omenoita vaiko ei niin hääppöisiä. Onneksi ne ei niin hääppöisen makuiset käy sitten muuhun kuin heti syönti omenoiksi. Ja niitäkin tarvitaan joka vuosi aika läjä.
Edellisen talven jänisten syömien runkojen jäljiltä sato jäi joiltakin puilta saamatta, mutta jokohan haavoja olisi paikkailtu sen verran, että saisi edes pari omenaa? Sekin jää nähtäväksi, mutta vaan itseään tässä voi syyttää, kun jäi niin myöhälle suojaaminen. Joka on taas kesken! On se vaan uskomatonta miten saamaton sitä osaakaan olla. Mutta josko viikonloppuna viimeistään olisi kaikki ihanat puut suojattu. Niitä onkin tullut hamstrattua pienelle pihalle jo aika monta. Osa on myös vähän talvenarempaa mallia, että kaikki ei välttämättä tule kesää näkemään, mutta onpahan sitten ainakin kokeiltu.
Hyötypuutarhan lisäksi ensi kesänä on tarkoitus lisäillä muutamia perennoja pölyttäjien iloksi. Erilaisia pölyttäjiä onkin riittänyt runsaasti. Ja toivottavasti niin on jatkossakin. Pölyttäjä ystävällistä pihaa olemme myös yrittäneet rakentaa ja sanoisin, että se on onnistunut ihan kivasti. En ainakaan muista alkuun näin suurta lajien kirjoa mitä pihallamme viime kesänä pörräsi. Näin jopa ensimmäistä kertaa ohikulkumatkalla olevan ritariperhosen ja se jos mikä olikin komea näky! Toivottavasti ei jää viimeiseksi kerraksi.
