Viikonloppu

Viikonlopun puhteina syntyi pakastimeen paljon täytettä. Parin päivän leipomisen jälkeen jalkapohjat alkoivat olla jo hieman uupuneet. Pieni tauko tuli siis ihan tarpeeseen. 

Leipäomavaraisuudesta olen aiemminkin maininnut, mutta mainittakoon uudestaan. Yksi millä voi säästää valtavasti rahaa, on leipoa kaikki leipänsä itse. Vaikka ei pääsisikään viljojen suhteen omavaraiseksi, voi hyvin olla leipäomavarainen! Itse ostamme pääosin lähialueilla tuotettuja luomuviljoja ja silti säästö on suuri. Luomun osto kannattaa jo senkin takia, ettei aja pölyttäjiä enää yhtään ahtaammalle. Tähän asiaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota! 

Viikonlopun saldo:

Ruisleipiä 21kpl

Ruisnappeja 94kpl

Vaaleita leipiä 2kpl

Focaccia 1kpl

Pizzapohjia 60kpl

Focacciaa en olekaan aiemmin kokeillut tehdä juureen. Maku oli varsin hyvä, mutta taikina olisi kaivannut puolittamista. Sekä kohotus aika olisi saanut olla pidempi. Tietääpähän seuraavalla kerralla tehdä hieman toisin :)

Viikonloppuna sitä ei ehtinytkään leipomiselta oikeastaan muuta tehdä. Vähän saatiin aloitettua kesäkeittiön siivousta. Vielä olisi melko valtavasti tekemistä siinäkin. Kiirettä sentään ei tarvitse pitää, sillä taimet pääsevät sinne vasta myöhemmin. Kesäkeittiön rakennuskin lykkääntyy vielä reilusti pidempään kuin oli tarkoitus, sillä saimme tietoomme apen tulevan keittiörempan. Häneltä siis haemme sinne pätkän keittiökalusteita, kunhan remppa joskus aloitetaan. Kierrättämällä on hankittu muutkin kalusteet tähän mennessä kesäkeittiöön. Ihana vanha pyöreä pöytä pinnatuoleineen ostettiin kirppikseltä, joskin niiden uudelleen maalaus tulee varmasti jossakin kohtaa kyseeseen, kun edellinen pinnankohennus ei aivan ole myyjältä nappiin mennyt! Sitä ei tosin kuitenkaan tehdä ennen kuin kalusteet sitä oikeasti vaativat.

Aiemmin sain valmiiksi tuubihuivi jälkikasvulle. Tehdessä tätä huivia vain yksi muksuista oli kiinnostunut sitä käyttämään, mutta heti valmistuessaan siitäkin saatiin tietysti riitelyn aihe. No, jokainen saa käyttää vuorollaan ja ongelma on ratkaistu. Eikä yhtään haittaisi vaikka tekisi muutaman lisää. Aina on kaikilla huivit märkänä kun hetken pihalla pyörii. Onneksi kohta on kesä ja saa unohtaa hetkeksi tämän ulkokamppeiden kuivausrallin! Voin sanoa, ettei tule ikävä. 

Tulevana viikonloppuna olisi myös tarkoitus leipoa pakastimeen täytettä. Kohotuskoreja ajattelimme käydä ostamassa muutaman lisää, jotta vaaleita leipiä saisi leivottua helpommin useamman kerrallaan. Viikonloppuna kokeilimmekin ensimmäistä kertaa sellaista ja voin sanoa, että ei mennyt rahat hukkaan! Ihan loistava väline hapanjuurella leivontaan. Aiemmin pidin niitä ennemminkin turhakkeena, mutta mieli muuttui heti kerrasta. Kuinka ihminen voikaan olla niin väärässä jostakin asiasta.. No, onneksi tuli kuitenkin kokeiltua! :)

Oikein mukavaa loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Lavatarhan kolmas rakennusvuosi

Lavatarhan rakennusprojektin ensimmäisestä ja toisesta vuodesta voit lukea klikkaamaalla linkkejä!

Ikuisuudelta tuntuvan projektin kolmas kesä pyörähti vauhdilla käyntiin usealla uudella lavalla heti alkuun. Keväällä 2017 uudet lavat menivät jälleen perunoiden käyttöön. Niitä tulikin oikein kiva määrä kellariin. Kesän edetessä pystyyn nousi myöskin yrttitorni ja pieni varasto puutarha kamppeille. Se varasto onkin tullut tarpeeseen!

Keväisin lavatarhan ulkonäkö perustuu pitkälti vain lavoihin. Joukkoon mahtuu tietenkin myös roppakaupalla rikkakasveja. Myönnettäköön, että kasvuunlähdön odotus on toisinaan hieman puuduttavaa. Kyllähän se on niin, että vihreä tekee ihmeitä melko moderniinkin ilmeeseen. Tykkään kuitenkin kovasti mustien lavojen antamasta ryhdistä pihamaallemme! Ja onhan se mukava rakentaa jotain sellaista, mikä miellyttää omaa silmää.

Lavojen paikalleen laitossa saa kulumaan aikaa, jotta ne saisi edes suunnilleen samaan linjaan muiden kanssa. Tai varsinkaan samalle korkeudelle. Aika usein ne itsekseen hieman painuvat tai liikkuvat johonkin suuntaan, mutta kun alkuun laittaa ne tarkasti, niin ei sitä pientä heittoa pahemmin huomaa. Varsinkaan kasvien rehottaessa loppukesästä. Se jos mikä näyttääkin nätiltä. Erityisesti perunalavat miellyttävät kovin silmää, kun varret ovat parhaimmillaan. Sitä iloa nyt ei kovin pitkään kestä, mutta hetkellinen kauneuskin on mahtavaa!

Myöhemmin kesällä aloitimme myös rinteen muokkauksen ensimmäisine rappusineen lavatarhaan. Rinteeseen rakensimme hirsistä valtavan lavan. Lavaan istutimme japaninruusukvitteneitä, kirsikoita, mansikoita ja karhunlaukkaa. Sittemmin kvittenit ja kirsikat ovat muuttaneet paikkaa hedelmäkujalle. Hirsilavasta tuli mukavan jykevä ja vaikka sitä ei mustaksi maalattukaan, ei se silti näytä siltä kuin ei paikalleen kuuluisi. Omasta mielestäni sekin sopii oikein mainiosti lavatarhan ilmeeseen.

Yrttitornin rakennus oli mukavaa vaihtelua tavallisiin lavoihin verrattuna. Täytettä siihen kuluikin runsaasti mutta onneksi läheiseltä tallilta saatiin hakea iso läjä pollen parasta. Sen lisäksi kului reippaasti myös puutarhajätettä ja multaa. Jo ensimmäisenä vuonna mullan pinta painui reilusti alaspäin ja kasvit meinasivat hukkua kehikkoihin. Onneksi se ei kuitenkaan kasvuun vaikuttanut, vaikka rajoittikin valon määrää.

Monet kasvatukset onnistuivat ja monet eivät. Erityisesti ensimmäinen omasta maasta saatu maissintähkä oli vuoden 2017 yksi suurimmista saavutuksista. Ja onnekseni niitäkin tuli enemmäin kuin yksi. Kaiken kaikkiaan vuosi oli hyvin tuottelias pihan suhteen, vaikka lavatarhassa ei ihan hirmuisen paljon edistystä tapahtunutkaan.

Miten minusta tuli puutarhahullu?

Jossakin Facebookin ryhmässä bongasin kysymyksen jo jonkin aikaa sitten, jossa kyseltiin onko puutarhassa touhuamisen into tullut perintönä vai mistä. Se pisti pohtimaan oman harrastuksen pohjaa. Onko mahdollisesti into löytynyt jo pikkutytöstä asti vai löytyikö se todellisuudessa vasta sitten, kun pääsimme muuttamaan tähän nykyiseen taloomme? Jotenkin epäilisin jälkimmäistä, kun suvustani löytyy oikeastaan vain yksi kunnolla puutarhaan hurahtanut täti. Isäni vanhemmilla oli kyllä pieni perunamaa pihansa perukoilla, mutten muista, että siellä olisi mitään kasvanut minun aikanani. Pappani muistan vain jyrsimellä käyneen sitä läpi välillä, mutta papan suuri intohimo oli puiden kasvatus siemenestä! Niitä purkkeja muistan nähneeni suuret määrät rintamamiestalon kellarissa sijainneen autotallin luiskan reunoilla. Voihan se olla, että into on löytynyt juuri niiden papan purkkien ansiosta.

Jo nuorena kiinnostuin hyötykasvien maailmasta ja muistan kokeilleeni ainakin porkkanan viljelyä erittäin huonolla menestyksellä. Maa oli savista ja oletettavasti myös melko ravinnotonta, tai ainakaan niitä ravinteita ei porkkanoille asti riittänyt. Salaattiakin muistaakseni oli kokeilussa ja ihan yhtä heikosti kävi siinäkin! Vanhoista marjapensaista sentään sai mahaan täytettä. Marjapensaat ovatkin olleet varmasti se suurin houkutus puutarha harrastuksen aloituksessa. Ja omenat. Muistan tenavana käyneeni kliseisesti omenavarkaissa, kun ei omalta pihalta löytynyt ainuttakaan omenapuuta. Omaksi puolustuksekseni sanottakoon, että kyseisessä talossa ei tällöin ollut asukkaita! Vanhat puut notkuivat valtavista herkullisista omenoista. Uskoisin toisen lajikkeen olleen ainakin 'Valkea kuulas'.

Marjapensaat, omenat ja raparperit varmastikin saivat minussa syttymään lopullisesti hyötypuutarhurin liekin. Toivottavasti se liekki ei tule koskaan sammumaan. En usko, että mikään muu harrastus voisi ikinä yltää samaan mittakaavaan hyödyn suhteen. Jokaisen on kuitenkin syötävä! Mikäs sen parempaa kuin harrastus, joka tuottaa myös ruokaa. Sehän se yksi suurimmista syistä on käydä töissä. Ei tokikaan ainoa! 

Puutarhurina koristekasvit eivät vielä ole täysin iskeneet tähän vouhottajaan. Oikeastaan niitä löytyy meidän puutarhasta puhtaasti vain hyönteisten takia. Kuitenkin tavoitteena on saada laaja kirjo myös hyönteisiä pihallemme touhuamaan. Joskin tuholaiset voisivat jättää tulematta, mutta pieni määrä niitäkin sallittakoon ainakin hetkellisesti. Edelleen kyllä harmittaa, kun madot löysivät herneet, mutta eiköhän sitä opita niidenkin kanssa elämään. Toivoa sopii, ettei siitä ongelmasta tulisi kovin suurta! 

Ehkä ne koristekasvitkin jossakin vaiheessa tulevat itselle tärkeämmiksi, mutta kyllä puhtaan ruoan kasvatus on varmasti aina etusijalla. Siinä uskoisin kuitenkin olevan puutarha hulluuteni lanka. Puhtaan ruoan kasvatus lapsille oli alkuvaiheessa iso ja tärkeä kimmoke harrastuksen pariin. Sen perässä seurasi unelma omavaraisuudesta. Ja sitä unelmaa pyritään toteuttamaan vielä pitkään. Niin pitkään, että olemme haluamassamme pisteessä. Ja siinä tulee vierähtämään tovi jos toinenkin :)