sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Miltä tämän vuoden sato näyttää



Sato. Se on tänä vuonna ollut runsasta, rehevää, uskomatonta, sekä naurettavaa. Osa onnistui, osa ei. Ei käy kieltäminen, etteikö välillä ole harmittanut runsaasti. Mutta onnen hetkiä on ollut huomattavasti enemmän. Siinä kun 440kg perunaa roudattiin kellariin, oli päällimmäisenä ajatuksena kiitollisuus. Miten ihanaa oli saada kunnon sato viime vuoden farssin jälkeen. Toisaalta joidenkin lajikkeiden kohdalla se farssi melkeinpä toistui ja niitä nostaessa kyllä harmitti. Mutta toiset lajikkeet pelastivat tilanteen. Yksi näistä oli Muse. Enpä olisi keväällä uskonut saavani 10 kilon siemenperuna pussista 140kg perunoita! Tämä vuosi palautti taas uskon perunanviljelyyn. Ja se on hyvä se!


Salkopavut eivät ehtineet tuottamaan muuta kuin silmäniloa. Mutta se oli suuri ilo se. Josko ensi vuonna. Punajuuret vielä maassa ja harmillisen pieniä, kurkuista ei tullut mitään. Pakkaset tuli juuri kun avomaankurkut olisivat alkaneet tuottamaan. Kasvihuoneessa ei edes itäneet. Tomaattejakin naurettavan vähän, mutta jotain kuitenkin. Salaattikaan ei jotenkin lähtenyt. Toki tuli tarpeeksi tortillapäiviin ja muutamalle muullekin päivälle. Kesäkurpitsaa tuli vain muutama hassu pötkylä. Juuri kun oli alkamassa tuottamaan, iski pakkasyö! Samoin kävi talvikurpitsoille. Niistä yksi selvisi pakkasesta ruokapöytään asti. Loput meni kanoille. Harmitus oli suuri. Mutta sitähän tämä on. Erilaiset sadot eri vuosina. Tekee tästäkin aika mielenkiintoista.


Kokeilin myös ensimmäistä kertaa suorakylvää maissit. Ja niin lähelle päästiin onnistumista, että tuskin jaksan enää esikasvattaa. Ei olisi tarvinnut enää montaa lämpöistä päivää, kun täydellinen tähkä olisi ollut käsissä! Mutta sentään kanojen mahat saivat täytettä. Toivotaan myöhempiä halloja ensi vuodelle. 





Pensas- ja härkäpapuja tuli aika mukavasti talven kokkailuihin. Chilit ja paprikat pääosin vielä puskissa ja niitä tulee aika hyvin. Mutta talvetus paikassa jyllää melkoinen kirvainvaasio. Näin laiskana vähän harkitsen tilaavani leppiksiä apuun...


Kaalit. En oikein vieläkään ymmärrä, miten muutamat hassut kaalit voivat näyttää niin hyviltä, kun ovat kasvaneet ilman suojaa tuholaisilta. Eihän tuolla määrällä saa kuin vähän maistiaisia, mutta on sekin jotain. Laitoin kaikki suorakylvönä melko myöhään ja jäi laiskana suojaamatta. Ja silti on muutama komea kerä kasvamassa. Yksi pienen pieni kukkakaalikin sieltä on tulossa!


Ensimmäistä kertaa sain idätettyä bataatit, mutta ne lähtivät itämään turhan myöhään. Laitoin idätetyt mukulat koristeeksi kasvamaan ruukkuun. Ja yllätyin ruukkuja pois laittaessa siitä, mitä mukuloiden alta paljastui. Varsinainen bataattien kasvatus ei onnistunut, mutta ruukuista löytyneet pienet maistiaiset olivat parhaimman makuisia bataatteja ikinä! 





Valkosipulit eivät onnistuneet kovinkaan hyvin. Satoa tuli, mutta se oli pientä ja heikkolaatuista. Pohdiskelen uuden lajikkeen ostoa rinnalle. Osa sadosta kuivattiin ja tullaan myöhemmin jauhamaan. Ryvässipulit meni sipulikärpästen toukille. Kolme pientä rasiallista sain kuitenkin pakastimeen pelastettua. Pillisipuli sen sijaan ei ole ikinä kasvanut näin hyvin! Vieläkin todella komeat varret kasvimaalla. Ja sitä joka vuosi lisätäänkin, koska onhan se ihan mahtava kasvi! Purjot onnistuivat jälleen aika hyvin, mitä nyt suurin aloittelee kukintaa. 


Herneitä tuli vain syöntiin asti, mutta pakastimesta löytyy vielä viime vuoden satoa. Hunajamarjaa tuli muutama litra pakastimeen. Mansikoita tuli, mutta ei niin hyvin kuin viime vuonna. Herukoista keitettiin pari mehumaijallista, mutta loput meni käytännössä linnuille. Vähäiset omenat tuhosi pihlajanmarjakoi. Päärynöitä sen sijaan tuli paremmin kuin koskaan, toki puiden nuoresta iästä johtuen määrä ei ollut suuri. Ensimmäinen pikkuruinen erä päärynähilloa näki päivän valon! Persikka teki kaksi pikkuruista maistiaisia ensimmäistä kertaa. Ai että mikä maku! 





Toistaiseksi vain kolme kukkoa on päätynyt pakastimeen ja niistä tehtiin kaikista nyhtökukkoa. Kanat ovat tuottaneet hyvin munia, joskin nyt alkaa näyttää siltä, että munahanat ovat menossa kiinni ja sulkasato saapuu tilalle. Tämän vuoden haudonnasta tulleet kanat eivät vielä muni, enkä ihan hetkeen muninnan alkua ole odottamassakaan. Mutta en millään malttaisi odotella minkä värisiä munia sieltä alkaa sitten putkahtelemaan. Erilaisia vihreän sävyjä odotettavissa.


Perunat olemme yleensä pitäneet ihan vaan ämpäreissä kellarissa, mutta nyt kun satoa oli odotettavissa "hieman" suurempi määrä teimme miehen kanssa 20 puista perunalootaa. Yhteen saa mahtumaan 4 ämpärillistä. Kaikkiin tuli täytettä reilusti, mutta kaikki eivät ole ihan ääriään myöten täynnä. Yli puolillaan kuitenkin.






Porkkanaa on neljä lavallista. Paljon on isoja ja paljon myös pieniä. Nostetaan vasta kun vähän vielä kylmenee. Toisaalta odotan innolla nostoa, mutta tuholaiset ovat tehneet hommansa melko tehokkaasti ja lähes kaikissa jo nostetuissa on ollut edes vähän vioituksia, joissakin on ollut todella paljon. Mutta hyvä sato näyttää silti olevan tulossa. Harmillisesti vuoroviljelystä ei ole toistaiseksi ollut hyötyä, vaan ongelma lisääntyy vuosi vuodelta. Ei sekään onneksi ole maailman loppu. Pitää vaan käyttää huonot nopeammin pois tai pakastaa.


Miltä näyttää muiden sato? Käy lukemassa myös toisten omavaraisuudesta bloggaavien tekstit!


Kasvuvyöhyke 1

Nina Sointu   -   Jovela   -   Kakskulma

Kasvuvyöhyke 2



Kasvuvyöhyke 3



Kasvuvyöhyke 4



Kasvuvyöhyke 7