Tammikuu

Suuntana omavaraisuus TAMMIKUU, omavaraisuus ja suomalainen sitkeys

Niin vain vaihtui vuosi ja suunnataan edelleen omavaraisuutta kohti. #suuntanaomavaraisuus2025 bloggaaja porukan vetäjinä edelleen Tsajutin Satu ja Korkealan Heikki

Viime vuosi antoi paljon, mutta murheitakin oli ihan riittämiin. Tämän vuoden odotukset ovat korkealla ja suunnitelmia riittää. Kasvimaa on kuitenkin vielä ilman suurempaa suunnitelmaa. Valkosipulit lavatarhasta jo löytyykin, mutta muuten vielä kaikki on auki. Sen tiedän, ettei perunaa laiteta perunamaalle kuin korkeintaan ihan vähän ja loput perunat menee lavoihin. Tämä siksi, että päästäisiin edes vähän enemmän eroon sepäntoukista. On ne hieman vähentyneet jo, mutta kyllä on tympeää kun iso osa perunoista on täynnä reikiä! Vielä en ole ihan varma mitä perunamaalle laitetaan, mutta olen pohtinut kurpitsoja, salkopapuja sekä maissia. Ehkä härkäpapuakin.

 

Tomaatteja laitan kasvihuoneeseen todennäköisesti vaan muutamaa eri lajiketta ja ämpäreihin reilusti dwarf lajikkeita. Erityisesti 'Betalux' on tehnyt ihan loistavaa satoa aina! Ja nopeasti. Nykyinen kasvihuone on pieni, eikä parhaalla mahdollisella paikalla. Uutta on suunniteltu ja viime vuonna vihdoin päätettiin lopullinen paikka. Sitten tarvitsisi vielä hankkia materiaalit ja rakentaa. Tavoite olisi ensivuoden viljelyksiin saada valmiiksi, mutta saapa nähdä. Kalvokin on kallista, eikä tässä rahassa kylvetä.

Tammikuu on ajatuksena käyttää ruokakomeron täyttämiseen. Jauhojen tilanne on melko kehnolla mallilla joulun leivän myynnin jäljiltä. Monissa kuivissa aineissakin on vajetta. Näitä on tarkoitus täydentää jokaisella kauppareissulla edes vähän. Pastaa pitäisi tehdä monta purkillista, mutta kaikki tuppaa tulla nopeasti syödyksi. Pakastimet sen sijaan tursuaa kaikesta ja kevääseen mennessä pitäisi saada niihin reilusti tilaa. Toki kevääseen mennessä on ajatuksena myös täydentää pakastimia itse tehdyillä pakaste aterioilla. Niitä olisi sitten tarkoitus hyödyntää kevään kiireissä, mutta monipuolisemmin saisi olla erilaisia ruokia syötäväksi. Pää vain lyö siinä ihan tyhjää mitä kaikkea muuta sinne voisi valmiiksi tehdä. Suurin suosikkini on tähän mennessä ollut burritot. Niihinkin voisi tehdä täytteitä monipuolisemmin.

Kesähuone kaipaisi pikaisesti tyhjennystä, vielä löytyy tuoreita paprikoita ja tomaatteja todella kärsineistä kasveista. Talvettaminen oli tarkoituksena, mutta jälleen kerran ötökät vei voiton. Ei riittänyt energia alkaa taistelemaan ripsiäisiä ja kirvoja vastaan. Aloitetaan siis jo kohtapuoliin uudestaan koko touhu. Paprikoita ja jalapenoja tulee varmaan kylvettyä jo ennen kuun vaihdetta. Chilejä en usko laittavani, mutta ainahan niiden kylvöjen kanssa tulee niitä "vahinkoja"... Jalapenot on kuitenkin nyt se suurin tavoite, sillä kokeilin viime vuonna ensimmäistä kertaa tehdä cowboy candyä ja voi hyvä tavaton kun se siirappinen säilyke oli vaan ihan mahdottoman hyvää! Ei sitä turhaan Amerikassa hehkuteta. Ei ihan pärjää nuo normi säilykkeet sen rinnalla, mutta on niilläkin toki paikkansa!

Vuoden tavoitteet:

Tehdä lisää saippuaa

Monipuolistaa ruoanlaittoa uusilla resepteillä

Karsia turhaa tavaraa

Koteloida jääkaappi

Haudottaa tipuja

Reilu sato jalapenoista

Uusi kasvihuone

Aloittaa rakentamaan uusia tiloja eläimille

Neuloa ainakin neljä villapaitaa

Uima-allas

Pihasaunan viimeistely

Uusi mansikkamaa tai kaksi

Vadelmatarha

Juuston valmistamisen alkeiden opettelu

Korjattavien vaatteiden pinon hävitys

Roskiskatoksen korjaus

Pari metriä lisää aitaa

Lavatarhaan pari uutta lavaa

Uusi puulato ja aiempien viimeistely

Polttopuiden teko

Lista tuntuu loputtomalta ja varmasti iso osa siitä unohtuikin. Listan tarkoitus on oman jaksamisen rajoissa muistuttaa mitä seuraavaksi voisi tehdä. Ei suinkaan saada sitä täysin tehtyä oman jaksamisen kustannuksella. Sitä vartenhan tässä tätä omavaraisuutta tavoitellaan, että saisi elää vähän hitaampaa elämää. Tehdä asioita omaan tahtiin ilman, että oravanpyörä olisi se suurin tahdin määrääjä.

Sitkeys on kuitenkin välillä vähän koetuksella. Väsymys painaa ja terveys reistailee. Miten terveys voikin muuttua niin radikaalisti kun ikää tulee yli 30..

Mutta ettei menisi pelkäksi valitukseksi niin kyllähän se on myönnettävä, että löytyy sitä sisukkuuttakin aina välillä! Ja kyllä se niin vaan on että suurin voima tulee siitä kuuluisasta viime tipasta! Sen varjolla sitä pystyy kyllä ihmeisiin. Ja totta kai myös omien unelmien tavoittelu edistää asiaa. Haaveilu on hyväksi tässäkin asiassa. Myös keskeneräisyyden sieto on eräänlaista sitkeyttä. Ja sitä tarvitaan varsinkin täällä meillä! Välillä sitä miettii varsinkin klapien kanssa pelleillessä, että onko tässäkään mitään järkeä, kun kaiken saa valmiina kaupasta ja lämmönkin sähköstä halutessaan. Ja sitten katsoo kohtuullisen pientä sähkölaskuaan ja tyytyväisenä pistää puita lämmityskattilaan ja takkaan. Toki asiahan voi muuttua vähemmän mukavaksi, kun me puulla lämmittäjät ollaan niin kamalan saastuttavaa sakkia..

Sadonkorjuu tuntuu välillä hieman raskaalta, mutta mikäs sen palkitsevampaa, kuin käydä kellarista hakemassa työn tuloksia keskellä talvea. Sitä aina syksyn kiireisen sadonkorjuun jäljiltä miettii, että mitenhän sitä oikein taas keväällä jaksaisi aloittaa kaiken uudestaan. Ja sitten tauon jälkeen sitä energiaa jostain vain yhtäkkiä tuleekin. Neljä vuoden aikaa tulee kyllä ihan tarpeeseen.

Itseltäni ei tähän kuukauden aiheeseen kovin paljoa juttua löytynyt, ja keskityin lähinnä suunnitelmiin, mutta miten mahtaa olla muiden kirjoitusten laita, käyhän lukaisemassa:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti   -   Sarin puutarhat   -   Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut   -   Villa Varmo   -   Sininen tupa

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo