Jossakin Facebookin ryhmässä bongasin kysymyksen jo jonkin aikaa sitten, jossa kyseltiin onko puutarhassa touhuamisen into tullut perintönä vai mistä. Se pisti pohtimaan oman harrastuksen pohjaa. Onko mahdollisesti into löytynyt jo pikkutytöstä asti vai löytyikö se todellisuudessa vasta sitten, kun pääsimme muuttamaan tähän nykyiseen taloomme? Jotenkin epäilisin jälkimmäistä, kun suvustani löytyy oikeastaan vain yksi kunnolla puutarhaan hurahtanut täti. Isäni vanhemmilla oli kyllä pieni perunamaa pihansa perukoilla, mutten muista, että siellä olisi mitään kasvanut minun aikanani. Pappani muistan vain jyrsimellä käyneen sitä läpi välillä, mutta papan suuri intohimo oli puiden kasvatus siemenestä! Niitä purkkeja muistan nähneeni suuret määrät rintamamiestalon kellarissa sijainneen autotallin luiskan reunoilla. Voihan se olla, että into on löytynyt juuri niiden papan purkkien ansiosta.
Jo nuorena kiinnostuin hyötykasvien maailmasta ja muistan kokeilleeni ainakin porkkanan viljelyä erittäin huonolla menestyksellä. Maa oli savista ja oletettavasti myös melko ravinnotonta, tai ainakaan niitä ravinteita ei porkkanoille asti riittänyt. Salaattiakin muistaakseni oli kokeilussa ja ihan yhtä heikosti kävi siinäkin! Vanhoista marjapensaista sentään sai mahaan täytettä. Marjapensaat ovatkin olleet varmasti se suurin houkutus puutarha harrastuksen aloituksessa. Ja omenat. Muistan tenavana käyneeni kliseisesti omenavarkaissa, kun ei omalta pihalta löytynyt ainuttakaan omenapuuta. Omaksi puolustuksekseni sanottakoon, että kyseisessä talossa ei tällöin ollut asukkaita! Vanhat puut notkuivat valtavista herkullisista omenoista. Uskoisin toisen lajikkeen olleen ainakin 'Valkea kuulas'.
Marjapensaat, omenat ja raparperit varmastikin saivat minussa syttymään lopullisesti hyötypuutarhurin liekin. Toivottavasti se liekki ei tule koskaan sammumaan. En usko, että mikään muu harrastus voisi ikinä yltää samaan mittakaavaan hyödyn suhteen. Jokaisen on kuitenkin syötävä! Mikäs sen parempaa kuin harrastus, joka tuottaa myös ruokaa. Sehän se yksi suurimmista syistä on käydä töissä. Ei tokikaan ainoa!
Puutarhurina koristekasvit eivät vielä ole täysin iskeneet tähän vouhottajaan. Oikeastaan niitä löytyy meidän puutarhasta puhtaasti vain hyönteisten takia. Kuitenkin tavoitteena on saada laaja kirjo myös hyönteisiä pihallemme touhuamaan. Joskin tuholaiset voisivat jättää tulematta, mutta pieni määrä niitäkin sallittakoon ainakin hetkellisesti. Edelleen kyllä harmittaa, kun madot löysivät herneet, mutta eiköhän sitä opita niidenkin kanssa elämään. Toivoa sopii, ettei siitä ongelmasta tulisi kovin suurta!
Ehkä ne koristekasvitkin jossakin vaiheessa tulevat itselle tärkeämmiksi, mutta kyllä puhtaan ruoan kasvatus on varmasti aina etusijalla. Siinä uskoisin kuitenkin olevan puutarha hulluuteni lanka. Puhtaan ruoan kasvatus lapsille oli alkuvaiheessa iso ja tärkeä kimmoke harrastuksen pariin. Sen perässä seurasi unelma omavaraisuudesta. Ja sitä unelmaa pyritään toteuttamaan vielä pitkään. Niin pitkään, että olemme haluamassamme pisteessä. Ja siinä tulee vierähtämään tovi jos toinenkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti