sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Lavatarhan kolmas rakennusvuosi


Lavatarhan rakennusprojektin ensimmäisestä ja toisesta vuodesta voit lukea klikkaamaalla linkkejä!

Ikuisuudelta tuntuvan projektin kolmas kesä pyörähti vauhdilla käyntiin usealla uudella lavalla heti alkuun. Keväällä 2017 uudet lavat menivät jälleen perunoiden käyttöön. Niitä tulikin oikein kiva määrä kellariin. Kesän edetessä pystyyn nousi myöskin yrttitorni ja pieni varasto puutarha kamppeille. Se varasto onkin tullut tarpeeseen!

Keväisin lavatarhan ulkonäkö perustuu pitkälti vain lavoihin. Joukkoon mahtuu tietenkin myös roppakaupalla rikkakasveja. Myönnettäköön, että kasvuunlähdön odotus on toisinaan hieman puuduttavaa. Kyllähän se on niin, että vihreä tekee ihmeitä melko moderniinkin ilmeeseen. Tykkään kuitenkin kovasti mustien lavojen antamasta ryhdistä pihamaallemme! Ja onhan se mukava rakentaa jotain sellaista, mikä miellyttää omaa silmää.



Lavojen paikalleen laitossa saa kulumaan aikaa, jotta ne saisi edes suunnilleen samaan linjaan muiden kanssa. Tai varsinkaan samalle korkeudelle. Aika usein ne itsekseen hieman painuvat tai liikkuvat johonkin suuntaan, mutta kun alkuun laittaa ne tarkasti, niin ei sitä pientä heittoa pahemmin huomaa. Varsinkaan kasvien rehottaessa loppukesästä. Se jos mikä näyttääkin nätiltä. Erityisesti perunalavat miellyttävät kovin silmää, kun varret ovat parhaimmillaan. Sitä iloa nyt ei kovin pitkään kestä, mutta hetkellinen kauneuskin on mahtavaa!

Myöhemmin kesällä aloitimme myös rinteen muokkauksen ensimmäisine rappusineen lavatarhaan. Rinteeseen rakensimme hirsistä valtavan lavan. Lavaan istutimme japaninruusukvitteneitä, kirsikoita, mansikoita ja karhunlaukkaa. Sittemmin kvittenit ja kirsikat ovat muuttaneet paikkaa hedelmäkujalle. Hirsilavasta tuli mukavan jykevä ja vaikka sitä ei mustaksi maalattukaan, ei se silti näytä siltä kuin ei paikalleen kuuluisi. Omasta mielestäni sekin sopii oikein mainiosti lavatarhan ilmeeseen.




Yrttitornin rakennus oli mukavaa vaihtelua tavallisiin lavoihin verrattuna. Täytettä siihen kuluikin runsaasti mutta onneksi läheiseltä tallilta saatiin hakea iso läjä pollen parasta. Sen lisäksi kului reippaasti myös puutarhajätettä ja multaa. Jo ensimmäisenä vuonna mullan pinta painui reilusti alaspäin ja kasvit meinasivat hukkua kehikkoihin. Onneksi se ei kuitenkaan kasvuun vaikuttanut, vaikka rajoittikin valon määrää.





Monet kasvatukset onnistuivat ja monet eivät. Erityisesti ensimmäinen omasta maasta saatu maissintähkä oli vuoden 2017 yksi suurimmista saavutuksista. Ja onnekseni niitäkin tuli enemmäin kuin yksi. Kaiken kaikkiaan vuosi oli hyvin tuottelias pihan suhteen, vaikka lavatarhassa ei ihan hirmuisen paljon edistystä tapahtunutkaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti