Lokakuu on mennyt varsin joutuisasti ja aika pitkälti eläinten parissa. Saimme kivan pienen kanalamme vihdoin rakennettua, vietyä sinne kukon kanoineen ja vuoden viimeiset tiputkin kuoriutuivat. Uusi pieni pupu tyttökin muutti meille ja alkaa vihdoin sopeutua uuteen kotiinsa. Tälle kääpiöluppa naaraalle onkin suunnitteilla kevään/kesän aikana ensimmäinen poikue, joten myös tulevaa vuotta saa odotella kahta innokkaammin. Eläinten parissa on muutenkin nyt syksyn aikana ollut kovasti muutoksia ja toivottavasti kanien määrä lisääntyy kevääseen mennessä vielä muutamilla yksilöillä!
Haaveeni angorakanista on vihdoinkin käymässä toteen! Upea valkoinen angora poika on kuljetusta vaille valmiina muuttamaan meille. Toivottavasti saamme sumplittua kuljetuksen piakkoin, jotta pääsemme vihdoin kunnolla tutustumaan tähän ihanaan rotuun! Angoran lisäksi meille on tulossa myös hieno valkoinen ss wiener uros. Siniset silmät ne ovat aina olleet minun heikkous ja wiener onkin varsin nappi valinta roduksi meille muutenkin. Edellinen wiener naaraamme oli väriltään luonnonsininen ja oikein nätti sekin. Tältä urokselta odotamme paljon ja eiköhän viimeistään parin vuoden sisällä hankita sille myös tyttöystävä oman rotunsa edustajista.
Seuraavaksi olisi tarkoitus rakentaa uusia häkkejä eläinten tiloihin. Kuusi häkkiä yhteensä, joista neljästä voisi mahdollisuuksien mukaan tehdä kaksi isompaa häkkiä. Pienimmät neljä siis rakennettaisiin niin, että väliseinän saa tarvittaessa helposti pois. Ja sillä tavalla mielellään ne pitäisinkin, mutta saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näiden häkkien päälle saa vielä mahtumaan joko pari tehdashäkkiä tai heinää kuten on suunniteltu. Mutta painotan vielä kerran, että tulevaisuudesta ei tiedä...
Tipulassa on ollut hurjaa kasvua. Kääpiöhamburgerit ovat jo melko hyvin sukupuolitunnistettavissa, mutta silkeistä ei ota selvää. Ainoastaan osa kukkoilee varmoille hampparikukoille, joten siitä voisi ehkä saada jotain osviittaa. Lisäksi viime viikolla kuoriutui 22 pientä tipua, joista yhden jouduimme lopettamaan jalka ongelmien takia. Olisihan sen kanssa voinut hieman pidempäänkin katsoa, mutta sen verran säälitti pieni elämän alku, että katsoin armeliaammaksi päästää tipusen pois.
Näissä munissa oli ylivoimaisesti parhaimmat itämisprosentit! Enpä olisi uskonut näin montaa tipua tulevan, mutta en kyllä yhtään valita. Näiden tipujen jälkeen saa tipustelut hetkeksi riittää ja nyt odotan erittäin positiivisin mielin tulevia hautojia. Nimittäin toukokuussa kuoriutunut Milja neiti koitti jo aloittaa hautomispuuhat! Neljä munaa oli pesässä, josta tämän hövelin kokeilijan sitten häädin muihin puuhiin. Kukkomme Jasper on vasta muutamia päiviä sitten todistetusti alkanut kanoja polkemaan. Eihän niistä munista olisi mitään tullutkaan. Ja vaikea uskoa, että nuorukainen olisi vielä osannut viedä hautomista loppuun asti. Sen verran helpolla se lähti muuta tekemään. Eikä ole onneksi uudestaan yrittänytkään!
Olisihan se hienoa, kun ei enää tarvitsisi hautomakonetta käyttää. En silti siitä aio luopua missään vaiheessa. Sitä paitsi viiriäisiä haluaisin taas jossain kohti meille asumaan ja niiden omat haudontapuuhat on melko harvinaista herkkua.. Ehkäpä keväällä olisi jo niiden aika, mutta riippunee monista eri tekijöistä.
Kaiken kaikkiaan syksy on ollut yllättävänkin tuottelias. Eläinten lantakompostikin on vihdoin saatu jo yhtä seinämää vaille valmiiksi. Sitä ei talven aikana kertyvä sontakasa vielä vaatisi, mutta kivempihan se olisi saada täysin valmiiksi. Puutarhassa muutenkin pitäisi vielä hieman jaksaa ahertaa. Lämpökompostori pitäisi tyhjentää, valkosipulit ja sipulikukat iskeä maahan.. Ajankohdan valinta vain tuntuu vaihtelevan sään takia vaikeammalta kuin aikaisempina vuosina. Mutta eiköhän sekin sumpliudu jossain kohti :)
